Kirjailija antaa kielen

Annamari Marttinen nauttii työstään monikulttuurisessa ympäristössä. Jani Kautto 

Mielipide

16.3.201615:00

Kolumni

Terhi Torikka

Huivipäinen nainen esittäytyy opettajan pyynnöstä. ”Minä olen Fatima. Tulen Afganistanista. Olen afganistanilainen...”

Käsiä nousee lisää. Moni haluaa esitellä oppimaansa, kun opettaja Annamari Marttinen pyytää. On suomen kielen alkeiskurssin oppitunti Joutsenon vastaanottokeskuksessa Lappeenrannassa.

Marttinen on silminnähden ylpeä oppilaistaan. Hän nauttii työstä monikulttuurisessa ympäristössä. Niin paljon, ettei halua luopua siitä, vaikka yhteensovittaminen toisen työn, kirjoittamisen, kanssa on välillä vaativaa.

”En olisi voinut kuvitella, että elämään tulee toinen iso asia kirjoittamisen ohelle. Enää en edes hae koko vuoden apurahoja”, kahdeksatta romaaniaan työstävä kirjailija sanoo.

Opetustyö tuntui luontevalta ja tempasi Marttisen mukaansa ensi hetkistä vuonna 2012. Idea romaanista Vapaa syntyi jo ensimmäisellä työviikolla. ”Tästä paikasta tuli tosi voimakas tunne”, Marttinen sanoo Konnunsuon vankilan entiseen kirkkorakennukseen tehdyssä luokkahuoneessa.

Vapaa kertoo kolmekymppisestä irakilaismiehestä Mahdista, joka elää välitilassa. Taustalla on pako raakuuksien keskeltä, edessä tuntematon.

Mahdi odottaa päätöstä tulevaisuudestaan Suomen itärajalla, viivasuoran tien päässä metsien ja peltojen keskellä. Konnunsuon vankilan entisestä sellistä remontoidussa asuinhuoneessa Mahdille alkaa puhua Patu, vanki joka on istunut tuomiotaan siellä 1980-luvulla.

Tarina on valtaosin Marttisen mielikuvituksen tuotosta, mutta mukana on vankka faktapohja. Teos antaa aidon käsityksen prosessista, jonka Suomesta turvaa hakevat käyvät läpi.

Taustatyönä kirjailija haastatteli joitakin turvapaikanhakijoita ja tutustui heidän asuintiloihinsa. ”Keskityin täällä oloon, en niinkään taustoihin.”

Nyt työympäristö tuntuu kirjailijasta jo arkisemmalta. Turvapaikanhakijoille Konnunsuon historialla ei ole juuri merkitystä. Heidän korviinsa eivät Marttisen tiedon mukaan myöskään juuri kantaudu uutiset suomalaisten vaihtelevista asenteista maahan tuleviin.

Opiskelu on pääosalle keskuksen asukkaista hyvin tärkeää. Se rytmittää arkea, ja motivaatio oppia suomea on korkea. Kun kuukauden kurssi päättyy, sosiaalinen media täyttyy kuvista, joissa opiskelijat poseeraavat todistustensa kanssa, opettaja kertoo.

Raskainta työssä ovat opiskelijoita painavat huolet sekä eron hetket. Eroja tulee väistämättä, kun kurssi päättyy tai opiskelijat saavat siirtoja transit-keskuksesta muualle. Viisi päivää viikossa kokoontuva ryhmä hitsautuu tiiviiksi.

Osa kurssilaisista saa karkottamispäätöksen. He siirtyvät saman pihapiirin toiselle laidalle, muurin ja kalterien taa, eikä heitä tapaa enää. Se on osa työtä, jossa päivät kuitenkin täyttyvät enimmäkseen huumorista, huomaavaisuudesta ja toisten auttamisesta. Hetkeäkään en ole pelännyt, kirjailija kertoo.

Turvapaikanhakijat ovat tärkeä osa elämää, mutta siviilissä Marttinen ei pidä asiasta melua. Muun ajan vievät kirjoittaminen ja sen ohjaus, teini-ikäiset lapset, ystävät ja liikunta.

Kevät on työntäyteinen. Uusi kirja julkaistaan syyskuun alussa.

Vapaa ei ainakaan toistaiseksi saa jatkoa, vaikka moni on sitä kysynyt. Työn alla on teos nimeltä Törmäys. Se kuvaa sekuntia, joka mullistaa monta elämää. Teemoja ovat menetys, luopuminen, syyllisyys ja rakkauden monet muodot.