Voihan sikasykli!

Kuva: Jaana Kankaanpää 

Mielipide

19.8.201116:00

Kolumni

Simo Ralli

Voin vain kuvitella miltä sikapossuja kasvattavalta, valtavan kahdentuhannen sian jalostamon tehneeltä voi tuntua. On investoitu hyvässä uskossa, siinä hartaassa uskossa, mitä maanviljelyksessä tarvitaan.

Yrittämisen ja eteenpäinmenemisen kiimassa on otettu lainaa ja investointitukia uutehen lihatehtaaseen. Samalla, kun käsitys valtavan lainan määrästä on hämärtynyt, on vaihdettu traktorit uusihin fendeihin. Ne on tarvittu, jotta saarahan mullattua lietteet lisämaihin, jotka taas on ostettu sen takia, ettei tarttisi siansontaa naapureille ilmaiseksi antaa.

Tuotanto on tappiollista, elämiseen tarvittavat rahat haetaan lisälainana pankista. Hommaa on vain pakko pyörittää. Ilman possuja sikalasta ei tule liikevaihtoa eikä lainoihin rahaa. Töihin on mentävä joka päivä, vaikka itselle ei siitä hyötyä olekaan.

Kuka näitä rahoituslaskelmia oikeen tekee? Millä ilveellä hankkeet saadaan aina kannattaviksi?

No, onneksi on viljelijöiden aikanaan perustamat lihatalot. Ne pitävät tuottajistaan huolta.

Ja paskat! Lihatalot ovat ryssineet myyntipuolella jo pitemmän aikaa. Moskovaa on yritetty vallata suomalaisella sianlihalla, vaikka siihen ei Napoleon eikä Hitlerkään aikanaan pystynyt.

Lihaa on laarit täynnä, ylituotantoa niin perkuleesti ja pikkupossuja odottaa kasvattajaansa emakkoloissa. Hätinään lihaa on myytävä siihen hintaan mitä saa. Lihan tuottajille tämä tietää laskevia hintoja.

Kuinka viljelijät voivat tehdä näin itselleen?

No, on onneksi joku, joka pärjää. Se on kauppias. Suomen ruokakauppa on niin keskittynyttä, että on helppoa tinkiä hintaa alaspäin. Ostamalla halvalla tehdään isoimmat tuotot keskusliikkeille.

Onkohan maailmassa yhtäkään toista maata, jossa ruokakauppaa hallinnoi näin selkeästi kaksi keskusliikettä. K-kauppa ja S-kauppa?

Hintakilpailu voi olla olevinaan veristä, mutta tuskin ostokilpailu on. Luulen, että keskusliikkeiden lihanostajat ovat mökkinaapureita. Lähikuppilassa naureskellaan: kotimaista lihaa saa halvemmalla, kun vain uhkaa ostaa lihan Euroopan ylijäämäeristä.

Kotimaista lihasta saa sitten kumminkin paremman hinnan.

Ja kuluttaja valittaa, että ruoka on kallista: liha maksaa, pakko paistaa makkaraa, kun sianlihahan ei ole varaa. On tämä perinkummallinen asia tämä suomalainen sikasykli.

Onneksi on päässilimääsiä yksinyrittäjiä. Pienteurastamoja. Ne voivat pärjätäkin, koska välistävetäjiä on vähän. Isojen kauppojen valikoimiin on vain vaikea päästä. Ennemmin keskusliikkeet ostavat halvalla ylituotettua lihaa.

Teurastamon saaminen houkuttelevaksi matkakohteeksi on vaikeaa. On hauskaa ajella Suomenmaata ja lukea tienvarsikylttejä: Kotiteurastamo 2 km. Huh, perheitäkö siellä teurastetaan? Kerran tuli vastaan Teurastamo Lihatiinu 3 km, ei tullu vesikielelle aivan heti. No, kolmas mieleenjäänyt on Kotiteurastamo Maiskis! En kääntynyt sinnekään...

Ei ole helppoa olla keskusliikkeiden orjana, mutta ei ole helppoa olla yksityisenä lihanjalostajanakaan. Sen jälkeen kun Osuuskauppa ostaa Keskon ja jäljellä on vain yksi keskusliike, ruvetaan jakamaan maanviljelijöille työnsankari-mitaleja. Aivan kuin joskus muinoin itänaapurissa, kun kaikkea johdettiin yhdestä yksiköstä.

Ei muuta kuin uskoa, toivoa, rakkautta ja jaksamista Suomea proteiinissa pitäville. Vielä se päivä koittaa, että ruuasta maksetaan myös viljelijälle, mitä siitä kuuluukin maksaa!

Kirjoittaja on teuvalainen

maanviljelijä ja muusikko.