Jo neljällä maakunnalla oma nimikko- ateriansa

Suomeen on tällä vuosikymmenellä syntynyt oma nimikkomenu kahdeksaan kaupunkiin ja neljään maakuntaan. Nimikkomenu palvelee niin ravintoloiden asiakkaita kuin ruuan tuottajia, sillä ateriat pyritään koostamaan niin paikallisista raaka-aineista kuin mahdollista.

”Tavoitteena on lisätä suomalaisten raaka-aineiden ja ruokakulttuurin arvostusta”, sanoo koulutus- ja kehityspäällikkö Mirja Hellstedt Finfoodista. Finfood hallinnoi Taste of Finland -konseptia, joka syntyi Helsingin kulttuurikaupunkivuoden poikasena vuonna 2000. Idea kaupunkimenusta osoittautui niin suosituksi, että muutkin halusivat soveltaa sitä.

Syntyi Makujen Suomi – Taste of Fin-

land, jossa mukana olevat ravintolat tarjoavat mahdollisimman lähellä tuotetuista raaka-aineista kaupungin tai maakunnan nimeä kantavan menun. Yleensä ateriassa on mukana pienten elintarvikeyritysten tuotteita, joihin liittyy mielenkiintoisia tai hauskoja tarinoita.

”Ruokamatkailu on nousussa ja matkailijat hakevat yhä enemmän aitoja makuja ja elämyksiä, joita tällaiset ateriat parhaimmillaan voivat tarjota”, Hellstedt uskoo.

Maakuntamenunsa ovat julkistaneet Häme, Kainuu, Pohjanmaa ja Päijät-Häme. Päijät-Häme soveltaa tästä kuukaudesta lähtien jo toista Wellamo Menuta, jossa mukana olevat kuusi ravintolaa ovat sopineet alku-, pää- ja jälkiruokien pääraaka-aineet. Niistä kukin ravintola hioo omanlaisensa aterian.

”Näin asiakas saa vaihtelua. Sekä keittiön että asiakkaiden vastaanotto on ollut erinomainen”, kehuu keittiömestari Matti Mäkilä.

Niinpä esimerkiksi Maatila-Liha Merosen karitsa jalostuu ravintola Rouxissa yrttikuorrutetuksi ulkofileeksi, kun taas Ruokakolmio tarjoaa uunissa kypsennettyä lampaanpotkaa.

Menut vaihtuvat 3–5 kertaa vuodessa ja hyödyntävät sesongin raaka-aineita.

Hellstedtillä on ravintoloille kaksi erityistoivetta: että leipä oli omasta maakunnasta ja juomat lähialueilta. ”Meillä on jo useita pieniä olutpanimoita ja viinitiloja. Niiden tuotteet kyllä tiedetään, mutta varsinkaan suomalaisilla isännillä ei ole rohkeutta niitä valita. Ja suomalaista vettä tulisi aina olla tarjolla.”