Koomikko menee metsään
Eräoppaan ammatista haaveileva koomikko vie yleisönsä vaikka metsän keskelle. Jotenkin luontevaa, kun nimikin on Jalava, Pekka Jalava. Tosin hän ei ole edes varma erottaako jalavaa muista puista.
TEKSTI: Ulla Jäske KUVA: Jaakko Martikainen
” Päässä humisi ja silmässäni oli hius ja mietin, miten saisin sen pois. ”
Stand up -koomikko on hassu olio. Yksi lajin edustaja, Pekka Jalava, juttelee ennen esitystä rauhallisesti, ilman sen kummempia nousuja tai laskuja. Varovasti.
Kun edessä on yleisö, kaikki muuttuu: tunnin ajan mies nousee ja laskettelee hurmoksessa, mitään varomatta.
”Kaikki haluaa julkisuutta, niin että tunnistettais. Ei, en halua johannatukiais-julkisuutta”, Jalava sanoo yleisön edessä ja alkaa kertoa tapahtumista, joissa hänet on tunnistettu.
Ei niin kovin mairittelevia tilanteita.
Hiljainen tarkkailija
Itse asiassa 32-vuotias Jalava paljastaa esityksen aikana itsestään vain pieniä hippuja. Sen moni tietää, että hän on kotoisin Taivalkoskelta. Ja että hänen suvussaan riittää kauppiaita.
”Isoisän isoisä perusti kaupan Taivalkoskelle vuonna 1883. Kaupalle ei taida enää oikein olla jatkajaa”, kertoo Jalava, jolla on sisko ja kaksi veljeä.
Jalava lähti armeijan jälkeen Voionmaan opistoon opettelemaan näyttelemistä. Reilu kymmenen vuotta sitten Jalava muutti Helsinkiin ja aloitti opinnot ammattikorkeakoulu Stadiassa. Hänestä tuli teatteri-ilmaisun ohjaaja. ”Näytteleminen kiinnosti, mutta ei minulla ole siihen lahjoja ja intohimoja, vaikka esiintyminen on aina kiinnostanut.”
Jalava ei halua olla katkera eikä siksi tulla, katkerat ihmiset ovat hänestä säälittäviä. Mutta se kiukuttaa vieläkin, ettei opettaja päästänyt häntä koulunäytelmiin, ei edes tontuksi. Lausuntakilpailun palkintosija oli paras esiintymiseen liittyvä kokemus kouluajoilta.
Kouluaikaan Jalava piti enemmän kirjoittamisesta kuin puhumisesta. ”Olin hiljainen tarkkailija. Olen niitä, joista sanotaan, että ei sinusta olisi ikinä uskonut…”
Vahvasti minäkeskeistä
Ennen minkäänlaista kosketusta stand uppiin Jalava piti lajia on vaivaannuttavana huonojen vitsien kerrontana. Stand uppiin Jalava törmäsi ensimmäisen kerran Voionmaan opistossa. ”Vasta siellä Markku Toikan kurssilla huomasin, että stand upissa voi tehdä mitä vaan. Tässä lajissa voi vapaasti toteuttaa itseään.”
Koomikko voi olla esimerkiksi imitaattori tai vitsien kertoja, mutta stand upissa esiintyjä on oma itsensä ja tarkoituksena on näyttää todellinen maailma. Kaikki lähtee minä-näkökulmasta.
Viiltävää huumoria
Ihan vain varoituksen sanana, että jos olette Jalavan keikalla yleisönä, niin ei kannata kovin innokkaasti vastata hänen kysymyksiinsä. Stand up -koomikon huumori voi nimittäin olla ajoittain aika viiltävää. Varsinkin, jos se osuu omalle kohdalle. Jalava virvelöi yleisön seasta tärppejä. Jotain josta saisi kiinni.
”Miehet, miten te kositte”, hän kalastelee.
Esityksen aikana koomikon ote ei herpaannu. Hän jatkaa kyselemistä ja kuuntelee vastauksia. Ihan oikeasti kuuntelee. Hän voi ohittaa katsojan vastauksen, mutta palaa siihen sopivan tilaisuuden tullen.
”Voin kertoa, että te eroatte. Niin se vaan menee”, Jalava pamauttaa nuorelle parille.
Koomikko pysähtyy hetkeksi kesken esityksen, pyörittää päätään ja sanoo itselleen, että olipa taas julmaa. Itsetutkiskelu on kuitenkin ohi saman tien, ja koomikko viuhtoo vauhdilla eteenpäin.
Jännittäminen iskee kausittain
Televisiossa vuonna 2002 alkanut Hupiklubi nosti Jalavan julkisuuteen. Mies ei halua puhua ohjelmasta, sillä omien sanojensa mukaan hän oli siihen aikaan vilpitön pösilö.
Ensimmäisen virallisen stand up -keikan hän oli tehnyt vain vuotta aiemmin.
”Ensimmäinen keikka oli kaamea. Kirjoitin kaiken sanasta sanaan ja treenasin esitystä aurinkolasikotelo mikkinä. Kun pääsin lavalle, olin hirveässä paniikissa. Päässä humisi ja silmässäni oli hius ja mietin, miten saisin sen pois.”
Joskus esitykset jännittävät enemmän, välillä vähemmän. Jännittäminen on kausittaista ja joskus pelko on ottanut niin koville, että Jalava on tosissaan miettinyt koomikon uran lopettamista.
”Kai se on hylätyksi tulemisen pelkoa. Kaikkihan me etsimme hyväksyntää ja rakkautta, ja jos yleisö ei tykkääkään, niin sitä luulee, että yleisö vihaa. Tiedän kyllä, että katsoja ei niin ajattele.”
Pakko uskaltaa
Välillä, kesken esityksen, Jalava solmii kengännauhojaan tai imaisee pillimehua. Katsoja hykertelee tyytyväisenä niin kauan, kun koomikon huomio kiinnittyy johonkin muuhun. Parasta on yrittää olla huomaamaton eikä päästää kysymyksiä lähelle.
Niin, sitähän se on. Että uskaltaa kysyä. Jalava katsoo kummissaan, kun häneltä kysyy, perustuuko stand up uskallukseen. Totta kai se perustuu. Eihän siitä mitään tule, jos ei uskalla.
Tavallinen ihminen pelkää toista ihmistä. Mitä se nyt ajattelee, jos sanon näin tai teen noin? Korrekti pitää olla, ettei aiheuta myllerrystä. Naurun avulla asioista tulee helpommin käsiteltäviä. Voi nauraa sille, ettei ensirakkaus kestä tai koiraihmisille yleensä tai vaikka perennoille.
Onni löytyy pöpeliköstä
Muutama vuosi sitten stand upilla meni lujaa. Jalavakin teki yli 200 keikkaa vuodessa. Mutta se oli liikaa.
”Lähdin Tansaniaan lomalle ja siellä päätin, että haluan eräoppaaksi. Pöpelikössä pyöriminen on unelmani.”
Tosin Jalava ei usko, että hänestä tulee oikea eräopas. Keväällä hän yhdisti eräoppaan ja stand up -koomikon hommat ja järjesti keikan keskellä metsää, nuotion äärellä.
Luonnosta Jalava pitää, mutta lintuja tai puita hän ei tunnista, ei edes jalavaa. Kalastaminen sen sijaan on kuulunut hänen elämäänsä aina. ”Harrastin kilpapilkintää armeijaikään asti.”
Kotiseudulle kosken rannalle onkin pakko päästä säännöllisin väliajoin. Eikä seuraksi kelpaa kuka tahansa.
”Mieluiten lähden kalaan yksin tai isän kanssa. Isä ei ole kovin puhelias, mutta hän on ainoa, joka meidän kalastusreissuilla puhuu.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
