Ruokahetki on rakkauden tulikoe

Mielipide

20.8.201615:38

Kolumni

Tuulikki Viilo

Perheen yhteiset ruokahetket ovat tärkeitä. Vaan entä sen jälkeen, kun lapset ovat aikuisia?

Ne ovat vielä tärkeämpiä, sillä ruoka on hyvä syy kokoontua. Ruokailusta voi tulla myös tulikoe. Pahimmillaan juhla-ateria repii sukupolvien välille ammottavan ymmärtämättömyyden kuilun.

Juhlapöydässä ei enää istukaan nelihenkinen Virtasen perhe vaan karppaaja, vegaani ja hämmentyneet vanhemmat.

Padoista nousevan höyryn mukana ilmaa sakeuttavat ilmastonmuutos, porsitushäkit, turmiolliset hiilihydraatit ja aspartaami.

Vanhemmat voivat erehtyä muistelemaan, kuinka Pekka niin piti ranskanleivästä ja Maija söi nakkeja suoraan paketista. Lapsuuden luurangot työnnetään kärkkäästi takaisin jääkaappiin. Vanhempien normaalista on tullut lapsille vierasta, ja ruokaympyrään vetoavat argumentit liukuvat pöydältä kuin Dalin kello.

Perheelle sellainen on koettelemus, mutta myös mahdollisuus ylittää rajoja.

Minulle rakkauden puhdas ilmentymä on isäni otsa keskittyneessä rypyssä tekemässä raakakakkua. Se oli hyvää, vaikkei isän bravuuria eli vanhaa kunnon unelmatorttua päihitäkään.

Ystäväni taas hehkutti äitiään, joka oli juhla-­ateriaa varten hankkinut hänelle erikseen kasvipohjaisia leikkeleitä. Eikä mummon lihapadasta vain voi kieltäytyä, vaikka kasvissyöjä olisikin.

Samanlaisia kuiluja syntyy ja niitä ylitetään monessa kodissa arjen keskellä.

Mitä tekee rakastunut lihansyöjä saadessaan armaansa tekemiä soijapihvejä?

Ei kun silmät kiinni ja ääntä kohti.