Aktiivimalli myös maatalouteen

Politiikalla vaikutetaan siihen, miten julkinen raha jaetaan vaihtoehtoisiin käyttökohteisiin. Julkista rahaa on rajallinen määrä, mutta sille on rajattomasti käyttökohteita. Kilpailu julkisesta rahasta on tunnetusti kovaa.

Teknologian kehitys on parantanut maatilojen tuottavuutta, mikä on laskenut maataloustuotteiden hintatasoa. Hintojen aleneminen on kuluttajan kannalta hyvä asia.

Maatilojen on kehitettävä toimintaansa pärjätäkseen kovenevassa kilpailussa globaaleilla markkinoilla.

Maatalouden tukipolitiikka ei tue riittävästi tätä kehitystä. Tukipolitiikka on ollut enemmän säilyttävää kuin kehittävää, vaikka toisin on ehkä haluttu ajatella. Tukipolitiikka on viime vuosina jopa hidastanut rakennekehitystä.

Maataloustuet jakaantuvat tasaisemmin kuin tuotanto. Suuret maatilat saavat valtaosan tukipotista, mutta ne tuottavat sitäkin enemmän hyödykkeitä kuluttajille.

Suuret maatilat tuottavat yhdelle tukieurolle veronmaksajan kannalta parhaan vastineen. Euroopan komission väläyttämille tukikatoille ei siis ole taloudellisia perusteluita.

Huonolla tukipolitiikalla tilojen kehittämismahdollisuuksia heikennetään. Usein tilojen laajentamista hidastaa eniten pellon rajallinen saatavuus.

Julkisen pääoman lailla pelto on rajallinen resurssi, jota kohdennetaan tukipolitiikan avulla paljon muuhun kuin ruuantuotantoon.

Toimintaa kehittävät kotieläintilat investoivat ajanmukaisiin tuotantorakennuksiin, joissa ekologisuuteen ja eläinten hyvinvointiin kiinnitetään jatkuvasti aiempaa enemmän huomiota.

Tällä hetkellä tilojen kehitysmahdollisuuksia heikennetään kohdentamalla rajallisia resursseja liikaa passiivisille maatiloille, joiden intressinä ei ole tehokas ruuantuotanto. Tämä ei ole viljelijöiden vaan huonon tukipolitiikan syytä.

Suuri osa nykyisistä ympäristönsuojeluun tähtäävistä tukitoimista rajoittaa maatilojen kehittymismahdollisuuksia. Kehittyvät tilat tuottavat hyödykkeitä markkinoille tehokkaasti, jolloin yhden hyödykkeen tuottamiseen käytetään aiempaa vähemmän resursseja.

Tulevaisuudessa, kun resurssit vähenevät ja maapallon väkiluku kasvaa, ruuantuotannon on oltava samaan aikaan tehokasta ja kestävää.

Resurssit täytyy kohdentaa kehityshaluisille ja aktiivisille tiloille, jotka ruokkivat maapallon kasvavaa väestöä kestävää kehitystä kunnioittaen.

Jos viljelijän intressinä ei ole tuottaa ruokaa, on hyvä kysyä, kohdentuvatko rajalliset resurssit maataloudessa oikein.

Tukiehdot pitäisi määritellä monissa tapauksissa uusiksi, jotta kaikilla viljelijöillä on tulevaisuudessa taloudelliset perusteet entistä aktiivisempaan toimintaan.

Kehitys- ja yhteistyöhaluiset maatilat ovat aluetaloudellisesti tärkeitä pilareita pienille kunnille, kuten myös koko Suomelle.

Maatalous tarvitsee oman aktiivimallin, jonka avulla viljelijöillä on nykyistä paremmat taloudelliset perusteet tuottaa ruokaa, huolehtia ympäristöstä ja tehdä yhteistyötä muiden viljelijöiden kanssa.

Toimivassa tukipolitiikassa nämä vaihtoehdot eivät sulje toisiaan pois. Viljelijöiden on tehtävä keskenään aktiivista yhteistyötä, jolloin he voivat kehittää toimintaansa tehokkaasti ja kestävästi.