Majatalon emäntä on
”Minusta ei taida tulla ikinä aikuista. ”Helmin Kortteeri on käsite Kauhajoella. Kotoisuudella ja rauhalla vieraita hellivällä paikalla on myös rokimpi puoli. Kellarissa soi hevi. Ei ihme että rokkarit viihtyvät. ”Jokainen rokkari on syönyt kiltisti puurolautasensa loppuun. ”
Kauhajoen keskustassa sijaitsevan Helmin Kortteerin kiireetön ja lämmin ilmapiiri ei voi olla tarttumatta vieraaseen. Kun herää majatalon kodikkaassa huoneessa ja nauttii perään maukkaan puuroaamiaisen sinisessä kammarissa, unohtaa arkihuolensa. Kortteerista onkin tullut eteläpohjalaisen pikkukaupungin pieni turistinähtävyys.
Talon tarmokas emäntä, kotitalousteknikko Helmi Saarikoski on pitänyt matkustajakotia ja ohessa toimivaa lounasravintolaa vuodesta 1981.
Perheyritykseen kuuluu satoja tilaisuuksia kestinnyt pitopalvelu. Hiljattain remontoidussa kiinteistössä sijaitsee myös Helmin ja hänen aviomiehensä koti.
Helmi on huomannut, että ihmiset hakevat nykyään aktiivisemmin edullisia ja persoonallisia majoitusmuotoja. Yhä useammille riittävät perusasiat, siisti huone ja hyvä palvelu. Baarikaappi ei ole välttämättömyys eikä tyynyn päällä tarvitse lojua mariannekarkkia.
”Monesti tiedustellaan puhelimessa, olemmeko Bed and Breakfast -paikka. Olen vastannut, että kyllä meiltä puuroa ja peti löytyy”, energinen puuha-nainen nauraa.
”Ihmiset ovat kiitelleet paikan kotoisuutta ja rauhaa. Etenkin paljon matkustavat asiakkaat haluavat yöpyä kuin olisivat kotona. Olemme ketjuhotelleja joustavampia. Meillä ei kuljeta kellon kanssa. Nukkua voi pitkään ja aamupalalle kerkeää vielä iltapäivän puolella. Asiakkaan ehdoilla mennään.”
Majatalon pitäminen on topakalle emännälle elämäntapa. Yrittäminen on hänelle antoisaa, vaikka työ ja vapaa-aika sekoittuvat keskenään ja päivät venyvät usein kukonkiekaisusta iltamyöhään. Tunteja ei kannata laskea – joskus eletään pelkällä kiitoksella.
”Pyrin siihen, että asiakkaille jää hyvä mieli. Kun he tulevat uudestaan, tiedän, että olen palvellut heitä hyvin. Hyvä palaute on auttanut jaksamaan.”
Kolmannen polven kasviskokki
Helmin Kortteerin piskuinen lounasruokala on kuulu maukkaasta kasvisruoasta. Kasviksiin Helmi perehtyi jo lapsena, kun kotitilalla Vimpelissä kasvatettiin toistakymmentä erilaista kaalilajia. Niinpä Helmistä tuli mummonsa ja äitinsä kaltainen kasvisravinnon puolestapuhuja.
”Lapsuudenkoti oli paikat väärällään kasvispurnukoita. Kasviksia syötiin paljon, mutta kyllä meillä eläimiäkin tapettiin. Opin jo penskana arvostamaan monipuolista ruokavaliota”, Helmi toteaa.
Uskollisimmat Helmin ruokalan lounasasiakkaat ovat syöneet talon kasvislautasen jokaisena työpäivänä jo 26 vuoden ajan.
”Se on ollut suuri haaste. Jos tarjolla olisi ollut pelkkää gratinoitua kukkakaalia, niin tuskinpa he olisivat pysyneet uskollisina. On pitänyt keksiä uusia reseptejä ja valmistustapoja. En ole koskaan tarjonnut valmisruokia, vaan kaikki ateriat on valmistettu omassa keittiössä tuoreista aineksista. Yhtäkään huomautusta en ole saanut terveystarkastajalta.”
Rokkareiden varaäiti
Majatalon asiakaskuntaan kuuluu sekä liike- että vapaa-ajan matkailijoita. Viikonloppuisin kortteerin täyttävät viereisessä Art Rock Cafessa esiintyvät muusikot. Maankuulu klubiravintola majoittaa kaikki esiintyjänsä Helmillä. Se tuo oman lisävärinsä kortteerin arkeen.
Paikassa ovat yöpyneet kymmenet eri artistit ja yhtyeet Apulannasta Ari Koivuseen ja Hanna Pakarisesta Popedaan. Majatalosta on muodostunut legenda musiikkipiireissä.
Bluesveteraani Esa Kuloniemi on ristinyt kortteerin rokkarin mummolaksi ja Kotiteollisuuden Jouni Hynynen ikimuistoisimmaksi paikaksi Pohjanmaalla. YUP-yhtye ylisti nettipäiväkirjassaan emännän topakkuutta ja ruokaa.
”Hynynen vitsaili käydessään, että täällähän on niin kodikasta, ettei kehtaa edes telkkaria heittää ikkunasta”, Helmi muistelee.
Useimmat bändit mukaan lukien heidän roudarinsa ja äänimiehensä pitävät paikkaa rauhallisena keitaana keskellä rankkaa pyöritystä. Helmillä ei pörrää nimikirjoitusten metsästäjiä tai humalaisia selkääntaputtelijoita.
”Kerran yksi muusikko kysyi, että saako hän tulla aamupalalle pelkkä pyyhe ympärillään, kun kerrankin on niin rauhallista. Pyysin häntä istumaan ja kaadoin kahvia.”
Helmi kertoo tulleensa loistavasti toimeen hurjamaineistenkin rokkareiden kanssa. Palaute on positiivista molemmin puolin.
”Rokkibändit ovat mukavia ja kohteliaita asiakkaita. Ehkä ne ei uskalla ruveta vinoilemaan tämmöiselle Justiina-tyyppiselle emännälle, joka on kova puhumaan. Isävainaa sanoikin, että Helmin kieli on vain toisesta kohtaa kiinni. Mutta osaan minä olla hiljaakin, kun tilanne vaatii. Meiltä eivät juorut lähde liikkeelle”, Helmi vakuuttaa.
Suomen musiikkipiirit ovat tunnetusti pienet, joten sana kauhajokisesta yöpaikasta on levinnyt laajalle. Helsingissä asti on kiirinyt huhuja, joiden mukaan Helmillä saa Suomen parasta aamupuuroa.
”Jokainen rokkari on syönyt kiltisti puurolautasensa loppuun. Kerran yksi Verenpisara-yhtyeen jäsen oli kieltäytyä aamupuurosta. Sanoin hänelle, että syöhän nyt vaan, kyllä muutkin ovat syöneet puuronsa. No, se lusikoi lautasen tyhjäksi ja kiitti vielä jälkeenpäin sähköpostilla.”
Ei mikä tahansa kellari
Kortteerin rokein paikka löytyy talon kellarista. Helmin kolmen lapsen, kahden pojan ja tytön aikoinaan sisustama kellaritila on kuin jokamiehen unelma baaritiskeineen ja biljardipöytineen.
Viihdetila on yksityisessä käytössä. Muusikot, jotka ovat tunnetusti kovia valvomaan, ovat viettäneet siellä lukuisia pitkiä jatkobileitä karaokea laulaen ja iloliemiä naukkaillen. Seinä on täyttynyt nimikirjoituksista ja valokuvista. Tyhjää ei tahdo löytyä. Siellä täällä lojuu bändien lahjoittamia muistoesineitä, paitoja, maskotteja ja niin edelleen.
”Maija Vilkkumaan porukka lauloi täällä karaokea aamuun saakka ja tuli sitten suoraan aamupalalle. Zen Cafen pojat olivat puolestaan niin ihastuneita paikkaan, että olivat myöhästyä omalta keikaltaan”, Helmi muistelee.
Sukupolvenvaihdos edessä
Surullista kyllä Helmin Kortteerin jatko on vaakalaudalla, sillä Helmi Saarikoski on joutumassa ennenaikaiselle sairauseläkkeelle peukalon nivelrikon takia. Kortteerin lounaspaikka on ollut viikkokausia suljettuna, mutta majatalotoiminta on pyörinyt emännän sairauslomasta huolimatta.
”Työhaluja olisi vaikka kuinka. Mutta kun käsi ei kestä, on pakko hyväksyä, että joudun jäämään eläkkeelle.”
Näillä näkymin kortteeria ei kuitenkaan suljeta, sillä sukupolvenvaihdos on suunnitteilla. Helmin haaveena on, että joku hänen lapsistaan jatkaisi kortteerin pyörittämistä.
”Tuntuu vaikealta luopua työstä, jonka tuntee kuuluvan pelkästään itselleen. Mutta eiköhän vanhaakin vielä tarvita antamaan neuvoja ja toimimaan taustatukena nuoremmille. Lapseni ovat tottuneet työntekoon jo lapsena ja aina he ovat auttaneet minua.”
Lähes kolmekymmentä vuotta yrittäjänä ovat saaneet Helmin miettimään elämäänsä eläkeläisenä. Tuleva eläkkeelle siirtyminen ei Helmiä pelota, vaan hän näkee sen mahdollisuutena löytää ja kokea uusia asioita.
”Olen säilynyt nuorekkaana, kun ympärilläni on ollut nuoria ihmisiä. Vasta peiliin katsoessa tiedän täyttäneeni kuusikymmentä. Elämässä on mentävä eteenpäin ja pidettävä mieli virkeänä”, Helmi tunnelmoi.
Hän iloitsee, että pian hänellä on enemmän aikaa uusille harrastuksille, kuten internetin käytölle.
”Näköjään vanhakin voi oppia käyttämään tietokonetta. Isäntä kysyi yhtenä iltana, että meinaatko istua koko loppupäivän netissä. Olin niin innostunut surffaamaan, etten huomannut roikkuneeni tuntikausia bändien nettisivuilla.”
”Minusta ei taida tulla ikinä aikuista. Olen tainnut tulla äitiini, joka käveli vielä seitsemänkymppisenä kumisaappailla lätäköissä kuin pikkutyttö konsanaan.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
