Mitä ostaisit pelkkään tarpeeseen?

Mielipide

29.11.202101:00

Kolumni

Nikke Kinnunen

Viime perjantaina vietettiin alennusmyyntien hulivilipäivää. Amerikan-tuontina saapunut musta perjantai on alkujaan kiitospäivän jälkeinen lähtölaukaus jouluostoksille. Meillä päivä venyi useissa liikkeissä vallankin mustaksi viikoksi.

Kulutuspiikkiä myös arvosteltiin, eikä suotta. Ylenpalttinen luonnonvarojen käyttö ei ole kestävää.

Huolestuneille tarjottiin vaihtoehtoja. Luontoliitto kehotti viettämään perjantaina Älä osta mitään -päivää. Hävikkiruuan verkkokauppa Matsmart ohjeisti ostamaan vain tarpeeseen.

Molemmat ovat eittämättä hyviä neuvoja ylikulutuksen vähentämiseksi.

Älä osta mitään -päivää voisi hyvin viettää neljänä, ehkä jopa kuutena päivänä viikossa. Pidemmän päälle järjestely käy kuitenkin vaikeaksi. Ostaminen sattuu olemaan markkinataloudessa pääasiallinen keino hankkia esimerkiksi ruokaa tai vaatteita.

Tarpeeseen ostaminen on sekin kannatettavaa. Herää kuitenkin kysymys: milloin on kyseessä aito tarve, milloin pelkkä halu tai mieliteko?

Monesti tarve ja halu kietoutuvat yhteen. Se tekee yksinomaan tarpeeseen ostamisesta vaikeaa.

Esimerkiksi lämmin talvitakki on Suomessa välttämättömyys, joka ostetaan aitoon tarpeeseen. Mutta voiko tarpeella perustella tietynmerkkisen muotitakin ostamista?

Ensireaktio on vastata, että ei tietenkään.

Toisaalta ihminen on yhteisöllinen otus. Meillä on aito tarve tuntea yhteenkuuluvuutta. Tietynlainen pukeutuminen voi palvella tätä tarvetta.

Koetuilla tarpeilla on myös kiusallinen taipumus muuttua ajan saatossa.

Jääkaappi on joka kodin ilmeinen välttämättömyys, jota ilman ei tule toimeen. Se palvelee ikivanhaa tarvetta estää ruokaa pilaantumasta.

Teknologisena ratkaisuna jääkaappi on kuitenkin melko uusi. Ensimmäinen sähkökäyttöinen jääkaappi tuli Yhdysvalloissa markkinoille 95 vuotta sitten.

Samalla tavoin puhelin, auto, radio, televisio ja internet ovat muuttuneet uusista ja oudoista teknologioista tarpeellisiksi itsestäänselvyyksiksi.

Asiaa voi yrittää selvittää esimerkiksi amerikkalaispsykologin Abraham Maslow´n kehittämän tarvehierarkian avulla.

Hierarkian mukaan fysiologiset tarpeet kuten ravinnontarve ovat pakottavimpia. Kun ne on tyydytetty, ihminen alkaa kaivata turvaa, sitten yhteisöllisyyttä ja ihmissuhteita. Näitä seuraavat vielä itsetuntoa hivelevät tarpeet ja lopulta tarve toteuttaa itseään.

Hierarkia ei kuitenkaan ota kantaa siihen, miten tarpeet täytetään. Pelkät paleltuneet perunatkin voivat riittää ravinnontarpeen tyydyttämiseen.

Tarpeeseen ostaminen tarkoittaa nykyisin hyvin eri asiaa kuin vaikkapa vielä 1950-luvulla.

Tämä kertoo luultavasti enemmän yhteiskunnan kuin perustarpeiden muutoksesta. Aikamme ja ympäristömme vaikuttaa siihen, mitä milloinkin pidämme välttämättöminä tarpeina.

Toisin sanoen:

Jos koemme tarpeemme tyydytetyiksi, nykyistä vaatimattomamman elämäntavan ei väistämättä tarvitse tuntua nykyistä huonommalta.

Mustan perjantain jälkimainingeissa tämä voi tarjota helpotusta kulutuksen ahdistamille.