Sovittaisiinko näin?

Kuva: Jaana Kankaanpää, Kuvankäsittely: Stiina Hovi 

Mielipide

13.4.201616:00

Kolumni

Simo Ralli

Ketä muuta oksettaa, kun kuulee sanan: yhteiskuntasopimus?

Arvasin, etten ole ainoa. Kuinka ihmeessä yksinkertaista asiaa on voitu vatvoa vuoden verran saamatta sitä vieläkään kaikkien osapuolien kanssa maaliin?

Joka ikinen kaduntallaaja, hiekkatien kulkija, työtön ja työllistetty, ituniska ja yrittäjä tietää ja ymmärtää, että jotakin pitäisi tehdä, koska jäämme kilpailijoittemme junasta. Silti yhteiskuntaamme auttavasta sopimuksesta on saatu aikaa armotoon show, jota on näytelty into piukassa aina vain tyhjemmille tehdassaleille.

Tulevaisuutemme ei saisi olla näytelmä, sen pitäisi olla vakava, nopeasti päätettävä asia, joka hoidetaan pois päiväjärjestyksestä ja laitetaan käytäntöön heti.

Olen täällä pellon reunalla tuumaallu asiaa, samalla kun olen täyttänyt meidän maanilveilijöiden uusinta pakkoa, viisivuotissuunnitelmaa. (Oli muuten käytössä naapurimaassakin vuosina 1922–1991)

Tänä aamuna hokasin, mikä on mättännyt noissa oksettavissa yhteyssopimattomuusneuvotteluissa. Tajusin, miksi asiaa on vatuloitu vuosi: Neuvottelupöydässä on väärät neuvottelijat!

Ymmärrän sen, että työnantajat ovat pöydässä. Ymmärrän senkin, että valtakuntamme hallitus on perähän katsomassa, mutta sitä en ymmärrä että neuvottelupöydässä on työssäkäyvien ammattiliitot. Älytöntä.

Ammattiliitot edustavat ihmisiä, joilla on töitä, ja kuinkas tänä päivänä menee ihmisillä, joilla on töitä?

Todella hyvin! Palkat on paremmat kuin koskaan, lomat pidemmät kuin koskaan, työaika lyhempi kuin koskaan, asuntolaina nollakorolla, menovesi ei maksa enää paljoakaan, ruoka on halpuutettu, verotusta vähennetty, roisilla palkalla saa nyt paljon enemmän kuin ennen.

Näitten ihmisten edustaja on sitten neuvottelemassa tulevaisuudestamme, voi hallelujaa! Miksi työlliset ajattelisivat mitään muuta kuin omia etujaan.

Annanpa yhden esimerkin Suomen Postista:

Viime marraskuussa lakkoiltiin, kun Posti ehdotti palkanalennuksia ja lisäjoustoja, jotta työkustannuksia saataisiin alenemaan ja päästäisiin vähemmillä irtisanomisilla. Työllisille ei tämä käynyt ja nyt Posti joutuu irtisanomaan jopa 860 työntekijää. Näin neuvottelee työlliset! No, Postin palkkalistoille jäävät saavat toki vieläkin makoosta palkkaa.

Rallin yhteiskuntasopparissa neuvottelupöydässä olisi työnantajat, hallitus ja työttömät. Siinä olisi kolmikanta, joka jakaisi hyvinvoinnin varmasti parhaiten.

Sopimus tehtäisiin viikossa. Työnantajat sanoisivat paljonko heillä on varaa antaa rahaa, että tavara saadaan tehtyä, myytyä ja toimitettua ulkomaille, niin että firman omistajatkin ovat tyytyväisiä. Tässä on raha, jonka kaikki työikäiset voivat jakaa.

Työttömien liitto jakaisi summan ja neuvottelisi palkan, jolla mahdollisimman moni pääsisi työn makuun. Hallitus katsoisi perään, ettei ylilyöntejä tapahdu ja antaisi omat lääkkeensä sopimuksen aikaansaamiseksi. Kaikilla olisi palkka ja työtä ja Suomella kilpailukyky, jolla maksamme velkamme.

Toki tämä malli toimii vain kerran kymmenessä vuodessa. Työttömyyden poistuessa työllisten ammattiliitot tulisivat luonnollisesti neuvottelupöytään ja alkaisivat perinteisen iltalypsynsä...

Sopparin toteutumista odotellessa,

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.