Lukeminen on perustavanlaatuinen taito

Lukemisella voi olla yllättävän rauhoittava vaikutus. Pohdin aihetta yhdessä Kirjan vuoden toiminnanjohtajan Laura Karlssonin kanssa, kun haastattelin häntä tässä lehdessä ilmestyneeseen juttuun (MT 20.2.).

Kun kirjaan uppoutuu ja tekstiin syventyy, se voi antaa hyvää tekevän flow-kokemuksen. Kirjan parissa ei ole kiire huippukokemuksesta toiseen niin kuin usein sosiaalisessa mediassa: tuleeko sähköposti juuri nyt, koska se tulee, päivittääkö joku Twitter-tiliään tai Facebook-kuulumisia.

Kirjaa voi lukea hitaasti, sana sanalta tekstiä maistellen, tai pikalukien. Tekstin sisältö tulee molemmilla tavoilla ymmärretyksi, mutta kokemus on järisyttävän erilainen.

Hitaasti lukien mieli voi vaellella esimerkiksi samaa merkitseviä sanoja miettien, kirjan visuaalista maisemaa hahmotellen tai henkilöitä pohtien. Lukeminen on muuttunut mietiskelyksi.

Pikalukemisella lukija kohtaa kirjan sisällön pelkistettynä, sellaisena kuin se on kirjoitettu, sivumerkityksiä syvällisemmin pohtimatta.

Lukukokemus on aina hyvin henkilökohtainen. Laura Karlsson vertasi sitä maratonille valmentautumiseen, joka on yksinäistä puurtamista ja vasta itse maratonit ovat yhteisöllisiä tilanteita. Lukemisessa kokemuksia voi joukkoistaa vaikka lukupiirissä.

Yksilölle ja yhteiskunnalle lukemisella ja lukutaidolla on ollut suuri merkitys siitä esihistorian ja historian taitekohdasta alkaen, kun kirjoittaminen on sanojen ilmaisumuotona kehitetty. Enää ei oltu toisen tai kolmannen käden tiedonvälityksen varassa, vaan asioita saatettiin ainakin teoriassa tarkastella alkuperäisistä lähteistä. Oli siis saatu mahdollisuus yhteiskuntaan, jossa huhujen ja tulkintojen määrää ja tiedonkulun vääristymiä oli mahdollista vähentää.

Siinä ei tosin ihan onnistuttu. Nykyisin lähes jokaista tekstiä on ainakin mahdollista epäillä, ja usein siihen on syytäkin. Tietoa haetaan yhä useammin vain samanmielisiltä, huhut ja epämääräiset uskomukset vellovat varsinkin sähköisillä tiedonvälityksen valtateillä. Pahimmillaan tiiviissä samanmielisten ryhmissä maailmankäsitykset kärjistyvät ja joudutaan vakaviin ristiriitoihin muiden, yhtä tiiviiden kansanryhmien kanssa.

Viime aikoina on huolestuttu nuorison lukutaidon heikkenemisestä. Asia ei ole ihan uusi. Toimittajan urani alkutaipaleelta yli 30 vuoden takaa mieleeni on jäänyt otsikko, jossa puhuttiin ymmärtävän lukutaidon heikkenemisestä. Juttu käsitteli opetusalan seminaaria, jossa aihetta oli huolestuneeseen sävyyn pohdittu.

Termit ovat muuttuneet, mutta sama huoli elää vahvana. Ymmärretäänkö luettuja tekstejä ja luetaanko edes. Surullinen vastaus on, että yhä enemmän on heitä, joiden selviytyminen nykymuotoisessa yhteiskunnassa on heikon lukutaidon ja vähäisen lukemisen vuoksi vaarassa.

Vaarassa on kohta myös se yhteiskunta, joka ei osaa markkinoida lukemista riittävän kiinnostavana tai ei ole onnistunut kehittämään muuta tapaa viestiä kansalaisilleen. Jos yhteiskunta ei osaa ymmärrettävästi ja kiinnostavasti selvittää kansalaisilleen toimintaperiaatteitaan, kansalaiset tippuvat kelkasta ja lopulta ajautuvat sen ulkopuolisiksi ryhmittymiksi. Näemme tästä uhkaavia esimerkkejä joka päivä.

Toinen puoli ymmärtävän lukutaidon heikkenemisessä on, että moni on jäänyt kiehtovien kirjoitetuilla sanoilla ilmaistujen maailmojen ulottumattomiin. Samalla he ovat menettäneen kirjojen ja lukemisen antamat rauhoittumisen elämykset.

Tiedon pitää olla kaikkien saatavilla tasapuolisesti. Se on oikeus, ei etuoikeus.

Parasta siis olisi, jos joko luetun ymmärtämistä pidettäisiin lukutaidon ykköstavoitteena edelleen, tai vaihtoehtoisesti kehitettäisiin joku yhtä pätevä ja ymmärrettävä tapa tiedon välittämiseen ja omaksumiseen.

Kieltä voi varmasti kuvata jollain muullakin yksiselitteisellä tavalla kuin kirjoitetuilla kirjaimilla. Ehkäpä sanasymbolit varhaisegyptiläisiä mukaillen ovatkin nurkan takana odottamassa sähköiseen elämänpiiriin tottuneita. Tai joku muu sanojen ilmaisemisen tapa, mitä tosin ihan juuri emme vielä tunne.

Moni on jäänyt kiehtovien kirjoitetuilla sanoilla ilmaistujen maailmojen ulottumattomiin.