Petri Sarvamaa: Pitkittyvistä pakotteista paineita tukipolitiikalle

Viime viikolla saatiin viimein tieto siitä, että suomalaiset maidontuottajat saavat 10,7 miljoonaa euroa komission tukea Venäjän asettamien vastapakotteiden aiheuttamien menetysten vuoksi.

Tukisumma ei ehkä ollut niin suuri kuin kotimaassa toivottiin, mutta tilanteen huomioon ottaen siihen voi olla tyytyväinen. Yhdessä kansallisen tuen kanssa se mahdollistaa hetkellisen helpotuksen tuottajien ahdinkoon.

Kirjoitin viime kuussa niistä edellytyksistä, joita maidontuottajien tukipaketin hyväksymiseen vielä vaadittiin. Yksi kerrallaan palaset myös putosivat paikalleen: EU:n vuosibudjetista päästiin sopuun, tuottajahinnat laskivat Suomessa riittävästi ja ministeri Orpo piti huolen, että osuuskuntamallin vaikutus tilastoihin ymmärretään komissiossa. Suunnitelma toimi.

Venäjän toimissa mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että pakotteita oltaisiin purkamassa lähiaikoina. Kysymys onkin, miten tästä eteenpäin edetään?

Varmaa on, että pakotteiden pitkittyessä myös kärsivien sektoreiden määrä lisääntyy. Hedelmä- ja maidontuotanto on jo tukia saanut. Keskusteluissa on pohdittu, tulisiko perunan ja sianlihan olla seuraavana vuorossa.

Paine komissiota kohtaan myöntää eri jäsenmaille ja eri tuotannonaloille lisätukea kasvaa koko ajan. Pakotteiden korvaamiseen vielä käytettävissä olevat noin 300 miljoonaa euroa pitävät myös huolen, että jono maatalouskomissaari Phil Hoganin oven takana ei tulevaisuudessa lyhene.

Ruplan syöksykierre tällä viikolla saattaa kuitenkin vaikuttaa komission näkemyksiin pakotteiden aiheuttamista tappioista. Jos rupla on erittäin heikko ja inflaatio laukkaa, tulkitaanko, ettei eurooppalaisilla tuontituotteilla olisi muutenkaan ollut Venäjän markkinoilla kysyntää?

Kuinka suuri osa tappioista nähdään pakotteista johtuvaksi, kuinka suuri osa taloustilanteesta? Näihin kysymyksiin ei vielä ole vastauksia. Saattaa paljastua, että Suomen maitotuen ajoitus oli mitä otollisin.

Konfliktin pitkittyessä reservin käyttämisen kanssa ollaan tulevaisuudessa aiempaa varovaisempia. Kaikki haluavat osansa, mutta rahan pitää riittää. Edustamani budjettivaliokunnan työ maitopaketin kanssa osoitti, kuinka oleellista sen tuki on pakettien hyväksynnälle.

Jos sianlihaa ja perunaa päätetään tukea, käytän jälleen kaikki keinoni, jotta suomalaisille tuottajille saadaan oikeudenmukainen osuus.

Erityistilanteemme ei ole muuttunut mihinkään, ja pohjatyö uusien tukien varalta on alkanut jo. Niin kauan kuin pakotteet ovat voimassa, työtä riittää tällä saralla.

Tämä on vuoden viimeinen kolumnini. Haluan lopuksi käyttää tilaisuuden toivottaa kaikille lukijoille rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta.

Monia teistä on kiittäminen juuri niistä herkuista, joiden ääreen suomalaiset joulupöytään istuvat. Parempaa muistutusta työnne ja maaseutumme tärkeydestä ei voine toivoa.