Vihreiden johto valitsi tien, jossa toisten arvostuksella ei ole väliä
11.12.202001:00
Vihreiden toiminta oman puolueensa ulkoministerin Pekka Haaviston rikosepäilyissä jättää puolueen ulkoiseen kuvaan omituisen leiman, joka ei aivan heti haalistu. Vaikka perustuslakivaliokunta selvästi totesi Haaviston toimineen väärin, ulkoministeri itse ei tunnu tästä kovastikaan kavahtavan.
MTV:n aamussa torstaina esiintynyt Haavisto pohti huomattavan omanarvontuntoisesti menneen vuoden tapahtumia ja korosti, sinänsä aivan oikein, lasten oikeuksia päästä pois pakolaisleiriltä. Omat virheet ja väärinkäytökset jäivät sivuosaan.
Haavisto lupasi tulevaisuudessa harkita toimintatapojaan mahdollisuuksien mukaan paremmin, mutta oma-aloitteiseen tehtävästä luopumiseen tai muuhun poliittisen vastuun kantamiseen ulkoministeri ei osoittanut havaittavaa valmiutta.
Jos ulkoministerin otteissa haluaa nähdä arroganssia tai ylemmyydentuntoa suhteessa yhteisesti sovittuihin sääntöihin, Haavisto teki sen helpoksi.
Sama pätee vihreiden muuhun toimintaan tässä asiassa. Erityisesti perustuslakivaliokunnan jäsenen Outi Alanko-Kahiluodon (vihr.) sähköposti hallituspuolueita edustaville valiokunnan jäsenille osoittaa joko aivan erityistä vihreää harkintakykyä tai sitten tämän kyvyn puuttumista kokonaan.
Jos perustuslakivaliokunnan on tarkoitus pohtia ministerin toimien laillisuutta ilman poliittisen taustan painoa, Alanko-Kahiluodon suoritus osoitti aivan muuta. Tuen anominen Haavistolle hallituskumppaneilta oli mitä poliittisin toimi. MTV:n julkistama uutinen asiasta oli tässä suhteessa huomattavan tärkeä. Ilman ansiokasta journalismia tämä olisi jäänyt äänestäjiltä kokonaan piiloon.
Myös vihreiden eriävän mielipiteen jättäminen perustuslakivaliokunnan lausuntoon Alanko-Kahiluodon toimien jälkeen jättää puolueen toimista erikoisen kuvan. Omia on hyvä aina poliittisesti puolustaa, mutta perustuslakivaliokunta on se paikka, jossa tästä pitäisi erityisesti pidättäytyä.
Puolueen toiminta näyttäytyy myös huomattavan omituiselta suhteessa hallituskumppaneihin. Erityisesti SDP:n entisen puheenjohtajan Antti Rinteen tai keskustan entisen puheenjohtajan Katri Kulmunin mielissä Haaviston saama kohtelu tuntuu varmasti erikoiselta. Sekä Rinne että Kulmuni erosivat myös ministerin tehtävistään syistä, jotka ovat Haaviston tekoja vähäisempiä muun muassa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella.
Haavisto on kuitenkin kokenut poliitikko, jonka paineensietokyky on osoittautunut huomattavan kovaksi. Myös vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo on muun muassa virkanimityksissä osoittanut asettavansa oman puolueen edun etusijalle aivan samalla tavalla kuin politiikassa on aina tehty.
Uutta poliittista kulttuuria ja suvaitsevaista arvolähtöistä keskustelua suhteessa toisin ajatteleviin ei viime aikoina ole ollut havaittavissa.
On aivan selvää, että vihreiden omassakaan puolueessa tehdyt toimet eivät saa pelkkää suitsutusta. Politiikka perustuu omien tavoitteiden ajamisen ohella yhdessä tekemiseen, toisten kuulemiseen ja ennalta sovittujen sääntöjen noudattamiseen.
Vihreiden johto tuntuu nyt valinneen toisen tien, jossa toisten arvostuksella ei ole väliä.
Se on puolueen nykyjohdolta iso virhe.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
