Eläinten terveysvalvonta ihmisiäkin tarkempaa

Korona mietityttää jollakin tavoin meitä kaikkia. Itse olen pohdiskellut tilannetta ennen kaikkea siitä näkökulmasta, kuinka tällaiseen tilanteeseen jouduttiin.

Eräänä jouluna kirkkoherra pyysi, voisiko kirkonmäelle rakentaa heinäpaaleista seimen ja saada sinne lampaita ja paimenia. Ehdotus kiinnosti kovasti, joten vein kaksi uuhta viikon vanhojen karitsoidensa kanssa seimelle.

Paimenkoira vartioi niitä yhdessä tyttärieni kanssa. Tytöt olivat pukeutuneet paimeniksi. Kirkossa kävi joulun aikana yli 700 ihmistä, ja tapahtuma herätti suurta ihailua ja kiinnostusta.

Sitten jonkin ajan kuluttua tapasin eräässä lammastilaisuudessa läänineläinlääkärin. Kerroin jouluisesta tapahtumasta, johon hän totesi: ”Anna olla viimeinen kerta, kun tuollaista teet.”

Tuolloin en ollut vielä kovin perillä säädöksistä, joiden mukaan eläimiä ei saa esimerkiksi kuljettaa mille tahansa alueelle, vaan jokaiselle alueelle tulee määritellä viranomaisen toimesta pitopaikka ja -tunnus. Minun olisi siis pitänyt ilmoittaa entiseen Eviraan, nykyiseen Ruokavirastoon, joulun ajan toimistani.

Eläinten terveys ja siihen liittyvä seuranta ovat Suomessa maailman huippuluokkaa. Sen sijaan ihmisten terveys on kaikkialla romahtamisen partaalla.

Olen itse jo vuosikausia käyttänyt sanontaa ihmisten liikkumiseen viitaten: ”Kulkea hoilataan ympäri maailmaa, eikä kukaan valvo, kuten eläimiä.” Tarkennettakoon, että ymmärrän kyllä tämän asian koskevan vain kulku- ja tartuntatauteja.

Meillä eläinten terveyden­huolto ja -valvonta ovat kaikessa tarkkuudessaan ja tehokkuudessaan tarpeellisia. Vaikka tuosta joulun ajan kokemuksesta voisi saada ihan toisenlaisen käsityksen.

Haluankin kysyä lähinnä päättäjiltä: Olisivatko haja-asutusalueet nähdyn perusteella kuitenkin turvallisempi vaihto­ehto elää verrattuna ruuhkaisiin suurkaupunkeihin ja ahtaisiin asutuskeskuksiin?

Oma näkemykseni on: ehdottomasti kyllä.

On varmaa, että koronakriisin seurauksena globaalit tuotantoketjut muuttuvat.