Maalaisten ja kaupunkilaisten suhteellinen yhdenvertaisuus

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat kaksi kulmakiveä, joiden varaan koko yhteiskuntamme on rakennettu. Nämä sanat alkavat kuitenkin olemaan meille maalaisille melkeinpä kirosanoihin verrattavia. Niiden varjolla kun on heikennetty palvelutasoamme ja poistettu useita oikeuksiamme.

Viimeisimmän tempun teki Posti. Se ilmoitti lopettavansa haja-asutusalueille toimitettavien pakettien ilmaisen kotiinkuljetuksen, koska palvelut haluttiin yhdenvertaisiksi kaikille kansalaisille.

Aiemmin posti on toimittanut paketit sellaisiin kotiosoitteisiin, jotka sijaitsevat viittä kilometriä kauempana noutopisteistä.

Postin ”tasa-arvo” tarkoittaa nyt sitä, että helsinkiläinen voi edelleen kävellä lähipostiinsa noutamaan pakettinsa, kun sevettijärveläinen joutuu ajamaan toistasataa kilometriä noutamaan omaansa. Toki myös linja-autolla voi kulkea. Auto lähtee liikkeelle kello 8.30 aamulla ja kotiin voi palata jo seuraavana päivänä kello 17.20. Paikallismatkailu ainakin lisääntyy.

Emme me vaadi täällä maalla kohtuuttomia ja ymmärrämme, että asuinpaikkavalintamme myötä asiointimatkat ovat joskus pitkiäkin. Kohtuullisuutta ja inhimillisyyttä me kuitenkin vaadimme. En usko että näitä päätöksiä tehdään pahantahtoisuudesta. Ei. Uskon että niitä tehdään ymmärtämättömyydestä.

Peruspalveluiden yhdenvertaisuus erityisesti on suhteellista. Kun Kätilöopistolta lopetettiin synnytykset, Helsingissä noustiin barrikadeille potilasturvallisuuden nimissä. Synnytysmatka kun piteni monella jopa viisi kilometriä!

Lapissa synnytysmatkat ovat satoja kilometrejä ja lapsia syntyy edelleen myös tien päälle. Kun lääkäriä ei ole lähellä, on tällöin joskus jouduttu turvautumaan myös eläinlääkärin apuun. Kokemusta on. Eläimillä ja ihmisillä onkin Lapissa yksi yhteinen terveydenhuolto.

Muissakin asioissa ajomatkaa kertyy. Moni lappilainen joutuu noutamaan saamansa ylinopeussakon satojen kilometrien päässä sijaitsevalta poliisiasemalta. Mutta niin se on yhdenvertaista tämäkin! Ainakin paperilla.

Tällä ”yhdenvertaisuuden” mallilla voitaisiin ratkaista kaikki valtiontalouden ongelmat. Sisäministeriön mukaan enontekiöläisten perustuslaillinen oikeus turvallisuuteen toteutuu, vaikka poliisi on satojen kilometrien päässä. Voisimmeko siis keskittää Helsingin poliisipalvelut Jyväskylään? Se olisi aivan yhtä yhdenvertainen ratkaisu.

Pääkaupunkiseudulta voitaisiin myös käydä synnyttämässä Päijät-Hämeen keskussairaalassa, joka on näin lappilaisesta näkökulmasta tarkasteltuna aivan kohtuullisen matkan päässä. Kuulostaako hyvältä?

Yhdenvertaisuutta huutavat muuten myös kaikki vapaan metsästysoikeuden ja kalastusoikeuksien poistamista vaativat.

Kun eteläläinen ei itse pääse ilmaiseksi valtion maille jahtiin ja kalalle, ei sinne pitäisi perämetsien asukkaidenkaan päästä. Edellinen hallitus sääti epäonnistuneen kalastuslain, joka teki ylälappilaisista turisteja omilla perinteisillä kalastusalueillaan. Asiaa on yritetty korjata jo muutaman vuoden ajan ja vaikka valoa on nyt tunnelin päässä, niin hyvin nihkeää on ollut.

Metsästys ja kalastus ovat perämetsien ooppera ja baletti. Ei voi kuin hämmästellä, kuinka verovaroin kustannettua oopperataloa ja kansallisteatteria käyttävät baskeripäiset polvihousumetsästäjät meuhkaavat ”yhdenvertaisuutta” metsästys- ja kalastusasioihin.

Antakaa meidän pitää oikeutemme. Maksamme niiden edestä mielellämme veroja, että te pääsette katsomaan Joutsenlampea ja Carmenia myös tulevaisuudessa.

Olympiajääkiekkoakin saatte katsoa, mutta meille se ei näy vaikka Yle-veroa maksammekin.