Asiantuntijalta: Tulevaisuuden sade ei mahdu eilisen tierumpuun

Ilmastonmuutos on raju ilmiö, jonka hillintään omat mahdollisuudet tuntuvat mitättömiltä. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on toinen juttu. Jokainen tie, silta, rakennus ja pelto joutuu pärjäämään käyttöikänsä vallitsevassa ilmastossa.

Seinäjoen seudulla satoi elokuussa yli sata millimetriä vettä vuorokaudessa. Se tarkoittaa yli sataa litraa neliömetrille. Kun tällainen vesimäärä lähtee kohti ojia ja puroja, kuivatusjärjestelmän kapasiteetti ratkaisee, pysyykö vesi suunnitellulla reitillä vai etsiikö se uuden.

Tierumpu on järjestelmän pullonkaula. Jos virtaama ei mahdu rummusta, tiepenkereestä tulee pato, jonka takana vesi käy nousemaan. Kun vesi löytää reitin penkereen yli tai läpi, se alkaa viedä maa-ainesta mukanaan. Kohta tiessä on reikä.

Tierummun voisi vaihtaa suurempaan, jotta se vetäisi enemmän vettä. Mutta minkä kokoinen laitetaan?

Väyläviraston tuoreissa maanteitä ja ratoja koskevissa ohjeissa ilmastonmuutos huomioidaan.

Metsäteillä tilanne on toinen. Metsätieoppaassa valuma-alueeseen ja maastoluokkaan sidottu rummun mitoitus on identtinen vuoden 2001 Metsätieohjeiston taulukon 13 kanssa. Miten kaukaa alkuperäiset luvut ovatkin peräisin, ne ovat varmasti eri ilmastosta kuin nyt – ja eri ilmastosta kuin vuosisadan lopulla tulee olemaan. Luvut voisi päivittää.

Suunnittelija tai omistaja voi toki aina valita suuremman rummun. Ongelma on, että tulevan ilmaston huomioiminen jää yksittäisen toimijan harkintaan asiassa, jonka seuraukset eivät jää hänen tontilleen. Tie- ja vesiverkostossa yhden ratkaisut vaikuttavat myös muihin. Juuri siksi suunnitteluohjeet ovat olemassa.

Ilmatieteen laitoksen vuoden 2025 maakuntaraportin mukaan Etelä-Pohjanmaan rankimpien tuntisateiden voimakkuuden arvioidaan keskitason päästöskenaariossa kasvavan noin 15 prosenttia vuosisadan puoliväliin ja noin 30 prosenttia vuosisadan loppuun mennessä verrattuna vuosiin 1986–2005. Vähintään seitsemän millimetrin tuntisateiden määrä kasvaisi samalla noin 30 ja 78 prosenttia.

Ennusteisiin liittyy epävarmuutta, mutta muutoksen suunta on selvä. Rankimmat sateet voimistuvat ja yleistyvät. Jos rumpu pannaan nyt tien alle vuosikymmeniksi, sitä ei tule mitoittaa menneen vaan tulevan ilmaston perusteella.

Tällainen kehitys ei ole kaikkialla enää ennuste. Esimerkiksi Yhdysvaltain Mainen osavaltion Freeportissa tierummun tukkeutuminen vei rankkasateessa suuren osan tiestä muutamassa minuutissa. Jackmanissa rummun pettäminen siirsi raskaan liikenteen yli 200 kilometrin kiertotielle.

Kyse ei ole yksittäisistä vahingoista. Mainessa on tutkittu tienalituksia yli vuosikymmenen ajan. The Nature Conservancyn vetämässä työssä kartoitettiin yli 25 000 kohdetta, yli 90 prosenttia osavaltion tienalituksista. Aineiston avulla etsittiin paikkoja, joissa sama korjaus vähentää sekä tien tulvariskiä että virtavesien katkonaisuutta.

Phillipsin kunnassa tunnistettiin tällä tavoin viisi riskialtista rumpua ja ne uusittiin. Vuosien 2023 ja 2024 myrskyt huuhtoivat ympäröivällä Sandy Riverin alueella teitä ja tierumpuja, mutta kaikki viisi ennakolta parannettua kohdetta säilyivät ehjinä.

Opit on siirretty myös suunnitteluun. Osavaltio mitoittaa sisämaan rumpunsa nyt sadan vuoden välein toistuvalle sadetapahtumalle, kun aiempi vaatimus oli 25 vuoden jakso.

Mainen mitoituksia ei voi siirtää suoraan Suomeen, mutta opetus pätee sellaisenaan. Kun tierumpu vaihdetaan suurempaan ennakoiden, maksetaan rummusta ja työstä. Kun toimitaan vahingon jälkeen, maksetaan rummusta, tiestä, kiireestä, kiertotiestä ja pahimmillaan siitä, ettei korjaukseen tarvittavaa tavaraa ja ihmisiä saada paikalle.

Voit aloittaa ilmastonmuutokseen varautumisen nyt. Sitä mukaa kun tierumpuja menee uusintaan, ota vähän ronskimpi mitoitus. Pidä vaihtaessa huoli siitä, ettei uusi rumpu jää liian ylös ja katkaise puroa. Latvavesissä on runsaasti eläimiä, joiden pitää päästä liikkumaan virtaa ylös ja alas. Yksi tie, kaksi asiaa.

Vuosisadan loppu kuulostaa abstraktilta kaukaisuudelta. Onkohan se niin kaukana?

Naapureillemme syntyi tällä viikolla terve tyttölapsi – kovasti onnea! Jos asiat menevät oikein, plikka aloittaa ensimmäisen luokan 2030-luvulla ja pääsee ripille 2040-luvulla. 2070-luvulla hän käy ihmettelemään, viettääkö tässä samassa ammatissa koko elämänsä.

Vuonna 2106 hän kuuntelee liikuttuneena juhlapuheita. Lapset kuitenkin näkivät tällaisen vaivan ja järjestivät juhlat, ja kaikki vieraatkin vaivautuivat paikalle. Ja miten tämä näin äkkiä meni, tämä elämä.

Antti Iho

Tutkimusjohtaja

Oikeustieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto