Kaikkea hyvää ihan kaikille
Ongelma on siinä, että kun suomalaiset kirjoittavat jotakin lakiin, he ottavat sen tosissaan.26.9.201812:25
Kaikki ovat tasa-arvoisia. Kaikilla on samat sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet. Kaikilla on lähtökohtaisesti oikeus nauttia palveluista ja eduista, joita valtio tarjoaa asuinpaikasta, iästä, sukupuolesta, uskonnosta ja ihonväristä riippumatta. Kaikilla on omaisuuden suoja. Kaikilla on yksityisyyden suoja ja niin edelleen.
Nämä oikeudet on kirjattu perustuslakiin. Viimeksi perusoikeuksien kirjoa laajennettiin 1995, kun Suomi lopulta vei lainsäädäntöön kaikki lupaukset, jotka se oli monissa kansainvälisissä sopimuksissa ja julistuksissa auliisti allekirjoittanut muiden YK-valtioiden kanssa.
Kuulostaa hyvältä ja kauniilta – ja kalliilta. Laveasti tulkittuna sosiaaliset ja taloudelliset perusoikeudet tulevat valtiolle pirun kalliiksi. Ei ihme, kun perusoikeuksia Esko Ahon (kesk.) hallituksen aikana perustuslakiin ympättiin, valtiovarainministeriö vastusti lennokkaita kirjauksia pontevasti. Valtion kirstunvartijan mielestä meillä ei yksinkertaisesti olisi ollut niihin varaa.
Kun vanhoja, jäykkiä rakenteita yritetään muuttaa, törmätään yhä useammin perustuslain perusoikeusmuuriin.
Tämä on tullut viimeksi esille soten ja tiedustelulain muutosten yhteydessä. Perustuslakivaliokunta joutuu syysistuntokaudella istumaan pitkää päivää miettiessään uudistusten vaikutuksia kansalaisten perusoikeuksiin. Vastakkain ovat rakenteellisia uudistuksia haikaileva hallitus ja monien valtiosääntöoppineiden tukema oppositio.
Jos muutkin YK-maat ovat samat julistukset allekirjoittaneet, miksi siellä niiden soveltaminen ei näytä tuottavan yhtä suurta tuskaa kuin Suomessa?
Eduskunnan entinen pääsihteeri ja kokenut perustuslakiasiantuntija Seppo Tiitinen on asiaa pohtinut perusteellisesti. Muistelmissaan (Tiitinen, vakoilijoita ja veijareita, Otava) hän analysoi, miksi juuri Suomessa monet uudistukset jumittavat perusoikeuksien kohdalla.
”Ongelma on siinä, että kun suomalaiset kirjoittavat jotakin lakiin, he ottavat sen tosissaan. Muualla maailmassa lakiin kirjattuja korkealentoisia taivaanrannan maalauksia ei oteta yhtä vakavasti. Vallitsee oikein perinne olla ottamatta niitä tosissaan.”
Mikä neuvoksi? Tiitisellä on siihenkin ehdotus.
”Suomalaisten olisi hyvä oppia suhtautumaan vähän rennommin ja luovemmin erityisesti korkealentoisiin säädöshankkeisiin ja säännöksiin. Asioita täytyy oppia katsomaan hieman läpi sormien. Tietysti se on vastoin perisuomalaisuutta, mutta jos sitä ei hallitusti jossakin määrin opetella, asiat menevät lopulta täysin jumiin.”
Terveisiä perustuslakivaliokuntaan!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
