Halpa ja arvoton ruoka

Koneen Säätiön rahoittaman Bios-tutkimusyksikön 7.2. julkaisemassa blogissa pohditaan maailman ruokajärjestelmää.

Pohdinta on tervetullutta sen tarkastellessa ruokajärjestelmää kokonaisuutena eikä pelkkinä irrallisina palasina. Ruokapolitiikassa tarvitaankin kokonaisuuden ymmärrystä, mikä nousee esille myös selvitysmies Reijo Karhisen raportissa. Mitä vahvemmaksi yksittäinen elintarvikeketjun lenkki muodostuu, sitä herkemmin sen jokin toinen lenkki katkeaa.

Bioksen blogissa käsitellään hyvin laajasti ruokaan liittyviä kysymyksiä, mutta jotkin kohdat ansaitsevat kytkemistä suomalaiseen elintarvike­ketjuun. Yksi tällainen on ruokahävikki.

Ruokahävikki on sitä korkeampi elintarvikeketjun loppupäässä, mitä korkeamman elintason maasta on kyse. Kehitysmaissa hukka on suurempaa ketjun alkupäässä.

Ruokaa on maailmassa riittävästi ruokkimaan kaikki ihmiset, mutta sitä ei pystytä nykyisellä järjestelmällä jakamaan niin, että tämä toteutuisi.

Myös Suomessa ruoka­hävikki on merkittävä ongelma. Kuinka paljon tätä massiivista ruuan haaskuuta lisää sen hinnan polkeminen ”arvottomalle” tasolle? Miten ruokaketjua kuristava halpuuttaminen edistää vastuullista kuluttamista?

Vastaus ensimmäiseen on merkittävästi, jälkimmäiseen ei mitenkään. Ruoka näyttääkin olevan kaupalle ja sen ylimmälle johdolle vain keino tehdä rahaa, muuten se on heille arvotonta.

Kaikki keinot tehdä enemmän rahaa ja vallata lisää markkinaosuutta ovat sallittuja. Seurannaisvaikutuksista välittämättä ja kaikista hurskaista puheista huolimatta.

Myös koko elintarvikeketjun ruuan mainontaan käyttämiä rahasummia katsoessa näyttää, että ruuan mainostaminen on tärkeämpää kuin sen tuottaminen. Kuinka moni lie unohtaisi syödä, vaikka mainostamista vähennettäisiin?

Halpuutettu ja arvoton ruoka heijastuu maatalouteen kestämättömän alhaisina tuottajahintoina. Kaiken kruunaa S-ryhmän lanseeraama oppi ”hintojen aleneminen on aina osuuskaupan ansiota, nousu aina kaikkien muiden syytä”.