EU unohti kriisin luomukiimassaan

EU:n kunnianhimoinen tavoite luomualan nostamisesta 20 prosenttiin pyllistää käsillämme olevalle globaalille kriisille. Isoissa saleissa puhutaan vain ilmastonmuutoksesta ja irvokkaasti myös metsäkadosta.

Miksei kukaan puhu siitä, että maapallon väestö kasvaa? Kasvava väestö olisi jotenkin ruokittava. Se mielessä pitäen on aivan järjenvastaista EU-tasolla alkaa lisätä huonosti tuottavaa luomualaa.

Tätä ei nyt kannata ymmärtää väärin. Me kyllä tarvitsemme tavanomaisen tuotannon rinnalle vaihtoehtoisia tapoja tuottaa ruokaa, kuten luomua. Mielikuvamainonta siitä on uponnut kansan aivolohkoihin niin syvälle, että sitä vaatimalla vaaditaan tuotettavaksi.

Allekirjoittanut pyrkii itsekin ostamaan ulkomaiset hedelmät ja vihannekset luomuna. En kuitenkaan ympäristön takia vaan torjunta-aineiden.

Tarvitsemme myös pelto-metsäviljelyä, vertikaaliviljelyä, kaupunkiviljelyä ja uusia innovaatioita, kuten vaikkapa laboratoriossa tuotettuja pihvejä. Mutta isoja, nälkää näkeviä kansoja niillä ei ruokita. Siihen on vastauksena ainoastaan vanha kunnon bulkkituotanto.

Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa, että ympäristö kärsii. Tieteellistä näyttöä antaa esimerkiksi Hanna Tuomiston väitöstutkimus Oxfordin yliopistossa. Hän kävi meta-analyysiinsä läpi eurooppalaisia tutkimuksia siitä, onko luomumaatalous ympäristöystävällisempää kuin tavanomainen.

Tuomisto tutki luomun ympäristövaikutuksia tuoteyksikköä kohden. Koska luomualalta saadaan vähemmän ruokaa samalta peltoalalta, pitää vaikutuksia hänen mukaansa verrata suhteessa tuotettuun ruokakiloon.

Vaikka väkilannoitteetkin huomioitiin, kasvihuonepäästöt olivat tutkimuksessa samaa luokkaa luomussa ja tavanomaisessa viljelyssä. Esimerkiksi viljan viljelyssä kasvihuonepäästöt olivat luomussa jopa korkeammat.

Vesistöjen rehevöityminen ja happamoituminen oli tutkimuksen mukaan peltoalaa kohden luomussa vähäisempää mutta tuoteyksikköä kohden taas useimmissa tapauksissa suurempaa.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta luomu on parempi, Tuomisto sanoo tutkimuksessaan. Hän kuitenkin muistuttaa, että luomu vaatii enemmän maa-alaa.

Mikäli kaikki ruuantuotanto siirrettäisiin luomuun, tarvittaisiin enemmän peltoalaa, vaikka ruuan kulutus pysyisi samana. Se johtaa metsien hakkaamiseen pelloiksi. Voi olla, että on parempi käyttää vähemmän alaa ruuantuotantoon ja jättää enemmän alaa metsiksi ja luonnonsuojelutarkoituksiin, Tuomisto spekuloi.

Ja niistä torjunta-aineista. Tuskin kukaan huvikseen myrkyttelee tuottamiaan elintarvikkeita kalliilla torjunta-aineilla. Jokin perusteltu syy taustalta löytyy.

Ihannemaailmassa torjunta-aineita ei tarvitsisi käyttää tai niiden käyttöä voitaisiin vähentää radikaalisti. Se ihannemaailma vaatii kuitenkin voimallista kasvien jalostusta ja äkkiä.

Ratkaisu olisi olemassa, nimittäin geenieditointi. Eli jos kannatat luomua tai välität ympäristöstä, älä hyvä ihminen ainakaan vastusta geenieditointia.

Hanna Tuomisto ottaa kantaa myös tähän. Geenieditoinnilla saataisiin nopeasti ja turvallisesti kehitettyä lajikkeita, joiden ravinteiden otto on tehokkaampaa ja lannoitusta voitaisiin vähentää. Voitaisiin kehittää kasveja, jotka vaativat vähemmän torjunta-aineita ja pärjäävät kuivissa oloissa.