Vaihtoehtotorttuilua

Kirjoittaja on kolmikymppinen ruokaintoilija, joka viihtyy keittiössä – erityisesti ruoka-aikoihin. Kuva: Sanne katainen Kuvankäsittely: Stiina Hovi 

Porinaa padasta

Paras asia joulussa on ehdottomasti ruoka. Ainakin tällaiselle ruokarakastajalle. Niin se on ollut ennen vanhaan ja on yhä: aina on laitettu parasta pöytään ja syöty niin, että napa ratkuu.

Muu höttö siinä ympärillä täytyy vain kestää: kiemurtelevat kassajonot ja kuumentuneet tunteet, joita kaikkia säestää iänikuiset joululaulurallatukset.

Hiukan helpottaa, kun työntää kinkkua naamariin. Epämiellyttävät tunteet sulavat samaa tahtia kinkun kanssa, ja huippuunsa viritetyt odotukset voi huuhtoa alas glögillä.

Puhe jouluruuasta on jollain tapaa kaksijakoista. Yhtäältä halutaan vuodesta toiseen säilyttää tutut ja turvalliset kinkut ja laatikot. Toisaalta ainakin media uhkuu joka joulu uudistushalua ja tahtoo räjäyttää kaiken vanhan.

Uskon, että totuus löytyy sieltä jostain välistä. Sopivasti uutta ja jotain vanhaa sekä turvallista, joilla syntyy joulufiilis. Ylläpidetään perinteitä, mutta samalla ollaan jatkuvassa pienessä muutoksessa.

Jouluruokaperinteet ovat yllättävän nuoria. Vielä 1800-luvulla Suomessa ei edes ollut yhtä koko kansaa yhdistävää jouluruokaa. Toki varmasti on laitettu pöytään parasta, mitä kaapeista on löytynyt.

Aivan varmasti silloin olisi syöty myös bataattilaatikkoa ja wasabimousse-lohileipiä, jos niitä olisi vain ollut saatavilla.

Siksi olenkin pyrkinyt joka joulu kokeilemaan ainakin yhtä uutta joulupöydän vierailevaa tähteä. Useimmiten uusi tulokas ei ole kotiutunut sinne pysyvästi. Mutta joskus kuitenkin on: pähkinäinen Montélimar-nougat jätti lähtemättömän vaikutuksen, ja sitä minun on keitettävä ja vatkailtava joka joulu.

Itse leivottu saaristolaislimppu tuli myös kertalaakista joulupöytäämme kymmenisen vuotta sitten.

Pelkän rosollin armoille en voi jäädä, vaan muita salaatteja on myös pakko saada rasvaisten ja raskaiden ruokien vastapainoksi.

Ja punasipulihilloketta.

Minulla on vielä kokeilematta tämän joulun vouhotus: vaihtoehtotortut, joissa luumumarmeladi on korvattu uusilla täytteillä.

Trenditorttuihin täytteeksi kelpaa lähes mikä tahansa, vaikkapa appelsiinimarmeladi, Nutella-levite, konvehti tai vihreät kuulat. Kahvipöydän kaunottaria nämä uudet tortut eivät todellakaan ole, mutta niille täytynee antaa mahdollisuus.

En ihan ole vielä päässyt jyvälle tästä kahden yksinään hyväksi havaitun ruuan yhdistämisestä. Vihreät kuulat ja tortut toimivat erikseen, miksi niitä siis täytyisi yhdistää?

Kyllähän joulusilli ja piparkakkujäädykekin toimivat hyvin erikseen, mutta ei kenellekään ole tullut mieleen yhdistää niitä.

Huolimatta siitä, mitä täytettä torttuusi tänä jouluna laitat, haluan toivottaa oikein makoisaa joulua!

Pode vakavaa ruokayliannostusta luvan kanssa, hiivi jääkaapille yöllä, jos hiukonen yllättää, ja syö aamupalaksi vaikka suklaata peiton alla, jos mieli niin tekee. Sitä kaikkea on joulu.