Ruuan viennissä ryhdyttävä sanoista tekoihin

Vuosikymmenten virsi on ollut Suomen pohjoisen sijainnin maa- ja puutarhatuotannolle aiheuttamat vaikeudet ja lisäkustannukset, tilakokojen pienuus sekä satojen alhaisuus. Asiat voidaan nähdä toisinkin. Lasi ei olekaan puoliksi tyhjäksi, vaan se on puoliksi täysi.

Suomen tuotanto-oloissa on runsaasti ylivoimatekijöitä, jotka voidaan muuttaa vientituloiksi.

Meillä riittää vettä ja meillä on puoli vuotta pidempi päivä kuin millään muulla viljelyalueella. Meillä syntyy tuotteisiin makua. Meillä on maailman parhaat mahdollisuudet tuottaa luomua, kun tauti- ja tuholaispaine on vähäisempi kuin etelässä.

Yritysten kilpailukyvystä on myös näyttöjä.

Kasvihuoneista saadaan maailman parhaat sadot ympäri­vuotisessa viljelyssä. Salaattien ja yrttien viljely­tekniikka on maailman huippua – teknologiaa viedään jo nyt muun muassa Yhdys­valtoihin.

Aromikkuutta ja hyviä viljely­oloja todistavat esimerkiksi kuminan ja pakaste­herneiden vienti. Viljelymaiden puhtautta osoittaa siemen­perunan vienti. Luonnon­marjat ja -sienet ovat himoittuja tuotteita maailmalla. Salmonella- ja hormoni­vapaus ovat eläintuotteiden valtteja.

Marjojen vientituotannolla on suuri potentiaali, kun se toteutetaan tunneleissa ja kasvihuoneissa samaan tapaan kuin Espanjan Huelvassa. Sieltä viedään talvella ja keväällä mansikkaa 500 miljoonan euron arvosta, mutta kesä­aikana viljely on mahdotonta kuumuuden johdosta. Kesä olisi Suomen peliaikaa.

Kaupparyhmät ja -ketjut käyvät kovaa keskinäistä kilpailua ostoskorin hinnan halpuudesta. Se pitää tuottajahinnat jatkossakin alle tuotantokustannusten, vaikka juhla­puheissa ymmärrettäisiin tuottajien hankalaa tilannetta.

Kannattavuusongelman ratkaisu on elintarvikkeiden vienti – tarvitsemme yhden keskusliikkeen veroisen tuotevirran ulkomaille. Vienti pitää saada yhtä suureksi kuin elintarvikkeiden tuonti. Näin ollen vienti on kolminkertaistettava nykyisestä noin 1,5 miljardista eurosta. Laatutuotteille on markkinarakoja maailmalla.

Vientiä on toki edistetty. Kaikki tunnustus Food from Finland -hankkeelle. Se on rakennettu elintarvike­teollisuuden tarpeisiin. Hankkeen palveluiden hyödyntäminen edellyttää, että elintarvikeyritys on riittävän iso voidakseen ylläpitää vientivalmiuksia ja -kontakteja, joita messuilla saadaan. Pienellä yrityksellä ei ole tähän resursseja.

Alkutuotantoa edustavat yritykset eivät saa subventiota edes messukuluista. Viennin hyväksi tarkoitetut hankkeet ovat pienten yritysten vientihaaveille kuin narulla työntämistä. Nyt tarvitaan köydellä vetämistä, jotta vienti konkretisoituu.

Pienet elintarvikeyritykset tarvitsevat yhteisen vienti­yhtiön, Vienti Oy:n. Se voidaan toteuttaa – jos halua on – maa- ja metsätalousministeriön kärkihankkeena.

Vientiyhtiö luo yritysten ylle Pohjolan valkeiden öiden aurinkovarjon, jonka alla yritykset voivat yhdistää tietotaitonsa viennissä. Yhtiön alle voidaan koota vientiä tukevat tutkimustoiminnot ja rahoitus­kuviot. Vientiyhtiö edustaa pieniä yrityksiä maailmalla ja on aina hoksottimet ulkona siitä, miten vientiä voidaan kehittää ja minne tuotteita viedä.

Maa- ja metsätalousministeriö teki ennakkoluulottoman satsauksen 1990-luvun alussa, kun perustettiin Kotimaiset Kasvikset ja Hyvää Suomesta. Silloin panostettiin tuotteiden edistämiseen kotimaassa, kun tuontisuoja EU:hun liittymisen vuoksi oli poistumassa.

Työssä onnistuttiin ja kotimaisuuden arvostus kantaa tänäkin päivänä. Nyt tarvitaan vastaava temppu viennin hyväksi.

Tähän saakka viennissä on ikuisena ongelmana esitetty muna-kana-ilmiötä: ei voi viedä, kun tuotetta ei ole riittävästi, eikä voi tuottaa, kun ei ole vientikauppoja. Samanaikaisesti vientiyhtiön kanssa tuleekin rivakasti kehittää potentiaalisten vienti­tuotteiden tarjontaa.

Vientiyhtiön yhteyteen tarvitaan toimivia työryhmiä, jotka koordinoivat tutkimustoimintaa (Luke, yliopistot, AMK:t, Petla, Evira) vienti­tuotteiden kehittämiseksi ja valmistelevat rahoituksen hakua EU:sta (Horisontti-­ohjelma, menekinedistäminen kolmansiin maihin ynnä muut.).

Työryhmät myös suunnittelevat ja organisoivat tuotantoa vientimarkkinoiden tarpeisiin (esimerkiksi luomutuotteet) ja kehittävät luonnontuotteiden keräilyä ja niiden puoliviljelyä. Moninaiset tutkimus- ja järjestöresurssit pitää suunnata vientituotantoa palvelemaan.

Suomella on mahdollisuus ottaa miljardeja kotiin elintarvikkeiden viennistä. Se edellyttää hallitusohjelman mahdollistamaa kärkihanketta ja vientiyhtiötä. Sen osakkaina voisi olla satakunta pientä elintarvikeyritystä.

Jo parin vuoden tuki­panostuksella vientiyhtiön siivet alkavat kantaa, ja jatkossa vientikulut voidaan saada markkinoilta.