Teurastamon kummiluokka

Kotitalous on koulusta riippumatta yksi yläkoululaisten suosikkiaineista. Ruuanvalmistusta ja käsillä tekemistä halutaan oppia kiihkeästi.

Peruskoulun kahden viimeisen luokan ajan kotitalouden tunneilla käyvät vain ne, jotka sen ovat valinneet. Kaikki halukkaat eivät mahdu opetusryhmiin.

Samaan aikaan tuottajat, elintarviketeollisuus ja kauppa osoittavat syyttävällä sormella kuluttajaa.

Kuluttaja saa kuulla, kuinka hän ei haluaa maksaa ruuasta riittävästi tai miten vieraantunut hän on maatilan arjesta.

Kuluttaja ei myöskään ymmärrä maailmanlaajuisten ruokamarkkinoiden lainalaisuuksia, kansainvälisten lannoitemarkkinoiden vaikutuksia tai sesonkien merkitystä.

Syyllisyys maustaa ruuan.

Palataan kotitaloustunneille. Kukaan ei varmasti ole välttynyt siltä tiedolta, että kunnat antavat kouluruokailun järjestämiseen hävettävän vähän rahaa.

Kuinka moni tietää, että ei sitä rahaa ole sen kummemmin käytettävissä kotitaloustuntien raaka-ainehankintoihin?

Opettaja saa käyttää kaiken kekseliäisyytensä, jotta vähillä euroilla saa hankittua aineksia innokkaiden kokkien työstettäväksi. Kaikesta pitää pihistää, mitään ylimääräistä kivaa ei saa ostaa.

Koska ruokalasku on pidettävä pienenä, annokset valmistetaan mahdollisimman kohtuukokoisina. Kotitaloustunnin jälkeen on nälkä, kiteyttää kahdeksasluokkalainen.

Mitä tällaisilta niukkuuden tunneilta nuorille jää päällimmäisenä mieleen?

Säästäväisyys, vastaa joku ja ihmettelee, että mitä pahaa siinä on. On pahaa, vastaan minä.

Äärimmilleen venytettyjen eurojen takia nuoret varmasti muistavan ainakin sen, että ruuan pitää olla halpaa.

Eikö juuri osoitettu sormella kuluttajia, jotka ostavat aina vaan sitä kaikkein halvinta?

Ja kuitenkin kasvatamme yhä uusia ”hintatietoisia” ruuanlaittajia.

Tuottajajärjestö ja lihatalot ovat järjestäneet avoimien ovien päiviä maatiloilla.

Maatalous on kiinnostanut siinä määrin, että kaikki halukkaat eivät ole mahtuneet väkeä kuljettaneisiin linja-autoihin.

Sysmässä kahdeksasluokkalaiset tutustuvat ruuantuotantoon ja vierailevat muun muassa maitotilalla ja pienmeijerissä.

Entäpä, jos meijeri ja lihatalo vierailisivat vuorollaan kotitaloustunnilla?

Ehdotan ruokakummiluokkien perustamista. Heitän haasteen kaikille suomessa ruokaa jalostaville yrityksille.

Lahjoittakaa raaka-aineita lähiseutujenne yläkoulujen kotitaloustunneille. Sesongin tuotteita, aitoja makuja, kotimaista ja laadukasta.

Tuottajat ottakoon yhtä lailla haasteesta kopin. Koululle voisi viedä juureksia, vihanneksia, omenoita tai yrttejä. Myös oman tilan karjasta peräisin olevan lihan lahjoittamiseen löytyy varmasti jokin hyvä tapa.

Lähiseudun kalastaja voisi hänkin tuoda koululle tuoretta, kotimaista kalaa sen iän ikuisen norjalaisen kassilohen sijaan.

Jos tällainen raaka-aineiden lahjoittaminen on vastoin jotain pykälää, niin ei kai niitäkään ole kiveen hakattu.

Kerrankin nuoret saisivat tehdä ruokaa, jonka valmistamista hinta ei pilaa.