Ulkopolitiikkaa talonpojalla

Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja. Kuva: Jaana Kankaanpää

Ukrainan kriisi ei ole ratkeamassa eikä pakotteiden purkamiselle ole perusteita, ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka (kok.) totesi viime viikolla. Siksi ei kannata odottaa, että Venäjä olisi lieventämässä ruuan tuontikieltoa.

Näin se on, valitettavasti. Venäjä ei tuo pikahelpotusta Suomen talonpojan leipähuoliin. Raja pysyy kiinni ruualle. Muu on toiveajattelua.

Jos epäilee tuontikiellon vakavuutta, kannattaa katsoa kuvia Venäjän ruuantuhotalkoista. "Vaarallista" tuontiruokaa on tuhottu tonnitolkulla. Se on Kremlin muistutus siitä, että tuontikielto ei ole pelleilyä.

Ukrainan kriisistä uhkaa tulla pitkä, niin sanottu jäätynyt konflikti, joka voi kestää jopa vuosikymmeniä. Tämä voi olla myös Putinin tarkoitus.

Ukrainan epävakaus sopii Kremlille. Se on halpa tapa pitää Ukraina polvillaan ja saada ukrainalaiset taas pettymään länteen, joka ei pysty lunastamaan lupauksiaan vapauden tuomasta hyvästä.

Samalla ristiriidat Ukrainan sisällä lisääntyvät, mikä ei haittaa Kremliä.

Myöskään länsi ei uskalla lähentyä sotivaa konkurssikypsää valtiota, ja ruokkia samalla epärealistisilla lupauksilla toiveiden tynnyriä.

Mikä voisi kääntää Putinin politiikan? Ehkä Venäjän talouskriisi, joka näyttää syvenevän. Venäjän talous supistui huhti-kesäkuussa jo 4,6 prosenttia. Lännen pakotepolitiikka ei siis ole vailla voimaa.

Voisiko Suomi saada helpotusta tuontikieltoon, kun suomalaisvenäläinen ydinvoimahankekin näyttää etenevän?

Ehkä voisi, jos Suomi vähänkään lipeäisi EU:n rintamasta.

Kreikka, Kypros ja Unkari ovat innokkaimmin ajaneet omaa Venäjä-linjaa. Siksi niiden elintarvikkeita on katsottu suopeimmin silmin.

Pitäisikö Suomenkin ajaa enemmän omaa linjaa, jotta tuontikielto lievenisi?

Tuskin. Suomi on pieni maa, jolla on pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa. Meidän kannaltamme on tärkeää, että EU:n Venäjä-politiikka on yhtenäistä ja EU:lla on voimaa suhteessa Venäjään. Vähäkin voima voi olla tarpeen, kun on arvaamaton naapuri.

Samalla on todettava, että yhteinen EU-linja ei poista kahdenvälisen Venäjä-politiikan tarvetta. Naapureilla on paljon yhteisiä arkisia asioita hoidettavana.

Vieläkin tärkeämpää on, että Suomessa on yhtenäinen Venäjä-politiikka. Kun aika on vaikea, eripura voi olla hyvin vahingollista.

EU ja Suomi voivat kuitenkin vaikuttaa asioihin.

Meidän pitää toimia sen puolesta, että Ukrainan konflikti ei jäädy vaan asiat saadaan paremmalle uralle. Presidentti Sauli Niinistö on näyttänyt tässä mallia maailmalle.

Työtä pitää tehdä monella rintamalla, jotta normaali elämä voisi palata Ukrainaan sekä lännen ja Venäjän suhteisiin. Se on kaikkien etu.

Lisäksi Suomen pitää hoitaa kahdenvälisiä Venäjä-suhteita ja rakentaa yhteyksiä, koska niitä tarvitaan. Fennovoiman on hyvä esimerkki.

Samalla on huolehdittava siitä, että Ukrainan kriisiä ei maksateta vain talonpojilla ja elintarvikeyhtiöillä, joilla on muutenkin vaikeaa. Se on kohtuutonta.

Apua pitää tulla. EU ja Suomen hallitus ovat sen velkaa suomalaiselle ruokaketjulle.

Samalla kaikkien pitää jaksaa katsoa riittävän kauas. Pitkällä aikavälillä Venäjä on edelleen suuri mahdollisuus Suomen tuottajille ja koko elintarviketeollisuudelle.