Kyllä, biotalous pelastaa maailman

Maaseutu- ja erävihreiden puheenjohtaja Silja Keränen kirjoitti kolumnissaan, että biotalous tarkoittaisi lähinnä bulkkisellun ja biopolttoaineiden tuotantoa (MT 4.5.). Keräsen mukaan keskiössä ”maailmanpelastamistalkoissa” ovat ”resurssiviisaus ja kiertotalous”.

Olen pitkään ihmetellyt, miksi vihreät toistuvasti antavat väärän todistuksen siitä, mitä biotalous tarkoittaa.

Viisaus on inhimillinen hyve, johon yksilö voi pyrkiä, mutta resurssiviisaudeksi kutsuttu taikasana on niin ympäripyöreä, että se voi tarkoittaa mitä tahansa. Eikä sellainen resurssiviisaus, joka ei ymmärrä entropian merkitystä taloudessa, ole viisautta.

Kiertotalous puolestaan on yksi elämää ylläpitävän luonnonjärjestelmän kolmesta periaatteesta. Kaksi muuta ovat aurinkoenergian sitominen virroiksi ja varannoiksi sekä lähinnä pieneliöstön ja mykoritsojen tekemä hajottamistoiminto, joka vapauttaa ravinteet uudelleen käytettäviksi.

Biotalouden suuri viesti on siinä, että se edellyttää valtavasti uutta ja täsmällistä ekosysteemitietoa, erityisesti elollisen luonnon toiminnoista.

Kun ihminen pyrkii muovaamaan taloudestaan mahdollisimman ekologista, mukailee hän tuotannon ja kulutuksen prosesseissaan näitä kolmea periaatetta: uusiutuvaa energiaa, hajotusta ja kiertoja. Laajana raamina on elämää ylläpitävä biotalous, siihen kuuluvat ekosysteemipalvelut ja elollisen luonnon kyky taistella entropiaa vastaan.

Kiertotalous on aivan liian suppea ja aivan liian kuollut tapa käsittää maailmaa. Sellainen kiertotalous, joka perustuu ulkoiseen uusiutumattomaan energiaan, ei ole edes ratkaisu asetettuun tehtävään. Se on uudestaan keksitty ikiliikkuja.

Keränen esittää kolumnissaan neljä huomautusta. Totta kai maapallon ongelmana on liiallinen luonnonkäyttö, mutta ilmastonmuutoksen perussyy on fossiilisten polttoaineiden käyttö, jonka tuottaman entropian valitsemamme teknologinen polku on purkanut ilmakehään ihmisaistien ulottumattomiin.

Teollisia vallankumouksia on ollut vaikka kuinka monta. Ja tutkimus ja tiede on kaikessa avuksi ja tarpeen. Eniten odottaisin bio-puolelta: bakteereista, entsyymeistä, mykoritsoista. Kaikkinainen uusi tietotekniikka sekä sähköautot ja vastaavat vaativat valtavia määriä harvinaisia metalleja.

Puun käytön lisääminen talousmetsissä hillitsee ilmastonmuutosta. Kasvavan metsän hiilensidontakykyä tarvitaan v. 2040, 2050 ja 2060 ja kauan sen jälkeenkin.

Suurin virhe olisi jämähdyttää metsätalous nykytasolle. Eikä Suomen metsien käyttö ole ryöstötaloutta. Metsäekologiaa ymmärretään koko ajan paremmin ja se heijastuu metsänkäsittelyyn.