Heinäsirkat eivät hyökänneet

Missä olit kesällä 2016, kun britit äänestivät eroavansa EU:sta? Tuo kysymys jää elämään. Kuten on tapahtunut muidenkin maailmaa mullistaneiden tapahtumien jälkeen. Tosin välillä tuntuu, että nykyään vain muutos onkin pysyvää.

Olin mökillä, niin kuin moni meistä. Seurasin ääntenlaskentaa aamuyöstä ja kun juhannusaatto valkeni, alkoi tulos olla selvillä. Selvä enemmistö briteistä oli kansanäänestyksessä äänestänyt Leave eli EU-eron puolesta.

Gallupit eivät näissäkään vaaleissa äänestäneet ja EU-eliitti kauhistui, kun tulos olikin täysin eri kuin mitä sen piti olla. Alettiin puhua uudesta kansanäänestyksestä, jopa uusista parlamenttivaaleista.

Ei tällä kertaa. On selvää, että Britannia ei äänestä uudestaan, vaikka on monia, jotka eivät vieläkään hyväksy vaalitulosta. Äänestäjiä on turha syyttää. Ja kun äänet on laskettu, niin pulinat pois.

Nyt on kulunut tuosta päivästä jo muutama viikko. Suomalaiset ovat vetäytyneet kesälomiensa viettoon. Maa ei niellyt Britanniaa eikä heinäsirkkaparvi hyökännyt. Kävin katsomassa. Kaikki on siellä ja myös täällä meillä edelleen hyvin.

Nyt on aika katsoa, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Britannialla on uusi pääministeri. Valinta oli lopulta selvä, kun kisassa oli alkuviikosta jäljellä enää yksi ehdokas.

Kun aika on, uusi pääministeri aktivoi EU-sopimuksiin kirjatun artikla 50:n ja neuvottelut voivat alkaa. Prosessi vienee parisen vuotta. Sitä on syytä seurata tarkasti ja Suomen on annettava panoksensa. Perussuomalaiset ovat hallituksessa näinä mielenkiintoisina aikoina, kun uudenlaista unionia rakennetaan.

Suomen ja Ison-Britannian kahdenväliset suhteet ovat hyvät ja sellaisina pysyvät. Tuokin suhde on kuitenkin määriteltävä uudelleen. Löydämme varmasti ne yhteistyön muodot, jotka molempia maita hyödyttävät. Perussuomalaiset ovat valmiita tähänkin.

Kävin Lontoossa. Siinä ei ole moitteen sanaa. Minulla on hyvät yhteydet konservatiivipuolueeseen. Koska niitä suhteita hyödynnetään jos ei nyt, tällaisessa murroskohdassa. Nyt ei ole aika jäädä vastustamaan vaalitulosta tai lähteä kostonkierteeseen.

Tämä olisi ymmärrettävä myös EU:ssa. Nyt ei saa jäädä paikalleen. Jo sen, että yksi isoimmista jäsenmaista päättää järjestää kansanäänestyksen unioniin kuulumisesta, olisi pitänyt olla unionille varoitussignaali. Mutta mitään ei tapahtunut.

Unioni ei ole kyennyt uudistumaan ja nyt se on itseaiheutetussa vakavassa vaarassa. Nyt sen on pakko uudistua tai näivettyminen jatkuu. Vähemmän mutta parempaa EU:ta. Mutta riittääkö johtajuus?

Isosta-Britanniasta ei ole syytä tehdä vain huonoa esimerkkiä ja jatkaa samalla linjalla. EU-uskovaisten on nieltävä se, että EU-jäsenyys ei ole millekään maalle peruuttamaton. Asiasta keskustellaan ja niin pitääkin.

Juhannusaaton jälkeen Yle ja muut ovat kyselleet, pitäisikö Suomenkin äänestää. Eli ei se keskustelu ihan vain minun tai Perussuomalaisten nuorten päässä ole. Kansanäänestys EU-jäsenyydestä ei kuitenkaan Suomelle ole nyt ajankohtainen.

Brexitin jälkeen keskikesän galluppi toi terveiset perussuomalaisilta. Puheenjohtaja vastaa. Emme me tai äänestäjämme mihinkään ole kadonneet. Olemme edelleen varapääministeripuolue. Omat arvot, oma linja. Meiltä odotetaan tekoja. Ja niitä teemme, siihen olemme valmiita. Kun maailma ympärillämme muuttuu, onneksi Perussuomalaiset on hallituksessa. Me vaikutamme.