Kirpeä pakkanen ei haittaa Tervakosken koulun oppilaita. Välitunnilla pihalla alkaa vilkas hyörinä. Erityisen suosittu on kello kymmenen pidennetty välitunti. Silloin aukeaa Kaverikioski.
Idean äiti, opettaja Milena Komulainen oli kollegansa Rita Kanniston kanssa pitkään pohtinut yksinäisyyden vähentämistä.
"Minua on koko opettajanurani ajan vaivannut ilmiö, jossa osa lapsista seisoskelee välitunnilla yksin ja vain odottaa kellon soittoa", kertoo Komulainen.
Koulu osallistui Kaverikioski-idealla Kiva koulu -kampanjan kisaan, jossa etsittiin välitunneille aktiviteetteja. Voittoa ei herunut, mutta idea jäi eloon.
Komulainen jäi virkavapaalle. Palattuaan hän huomasi Kanniston panneen tuulemaan. Tämä oli ottanut yhteyttä Janakkalan kunnan pajaan, jossa hallittiin puu- ja metallityöt. Pajalla luvattiin rakentaa kioski, jos vain saadaan materiaalit. Siihen löytyi apu Janakkalan osuuspankista, joka lahjoitti rahat. Niin syntyi Kaverikioski.
Nyt on menossa kolmas toimintavuosi, eikä loppua näy. Ensimmäisenä päivänä luukulle muodostui jono.
"Suurin yllätys oli, että ne yksinäiset lapset halusivatkin töihin kioskiin, eivätkä olla asiakkaina!" ihmettelee Komulainen.
Kioski palvelee jokaisena koulupäivänä.
"Joskus joku luokka on unohtanut vuoronsa. Saman tien ilmestyy vihaisia ekaluokkalaisia kädet puuskassa tivaamaan, miksei kioski ole auki!"
Vuoro kiertää luokalta toiselle. Kerrallaan kojuun mahtuu 4–5 oppilasta. Ensimmäisenä vuonna töissä oli vain kuudesluokkalaisia. Nykyään kaikki luokka-asteet ensimmäistä lukuun ottamatta pääsevät töihin.
Samalla tulee käytöstapojen harjoittelua: Miten puhutaan toiselle ihmiselle. Palvellaan. Pyydetään.
”Aremmalle lapselle kioski on turvallinen paikka harjoitella puhumista ylipäätään", Kannisto sanoo.
Aikuiset valvovat toimintaa: "Puutumme epäkohtiin. Leluja ei heitetä luukusta, vaan annetaan nätisti."
Leluissa löytyy: on palloja, autoja, hyppykeppejä, hulavanteita, hyppynaruja, mölkky, lapioita ja sankoja.
Lahjoituksena saatiin keppihevosia, jotka ovat olleet hitti ympäri vuoden. Lahjoitusleluja toivotaan muutenkin. Etenkin pallot ovat lyhytikäisiä.
"Klikkiytyminen on selvästi vähentynyt. Ennen kaikki seisoivat omissa porukoissaan. Nyt jutellaan tuntemattomienkin kanssa. Tämä parantaa ilmapiiriä ja luo työrauhaa kouluun", kiittelee Komulainen.
Kioskin idea on levinnyt muuallekin Suomeen. Kaukaisin viesti on tullut Australiasta asti: Tännekin halutaan Kaverikioski!
Kannisto ja Komulainen ovat miettineet idean laajentamista myös aikuisiin: "Yksinäisyyttä on niin valtavasti kaikissa ikäluokissa! Miksei vaikka torilla voisi olla eläkeläisille oma kioski, josta saisi lenkkiseuraa tai pelikaverin?"
Muut opettajat ovat ottaneet kioskin hyvin vastaan. Tämä on yhteinen juttu, vaikka Komulainen ja Kannisto ovatkin päävastuussa.
”Kaverikioski on tavallaan meidän lapsemme, ja olemme siitä ylpeitä”, Kannisto toteaa.
Parasta opettajien mielestä koko kioskihankkeessa on sen tuottama ilo, joka lapsista näkyy.
Tällä kertaa työvuorossa ovat viidesluokkalaiset Jere Lampén, Kasperi Peltonen, Atte Mustakallio ja Nella Munnukka.
Nellan mielestä kioskissa työskentely on huippuhauskaa: "Tosi ihanaa on leikkiä pikkuisten kanssa. Nyt suosituin leikki on kepparit. Ja Rosvo ja poliisi."
Asiakkaiksi saapuvat kakkosluokkalaiset Taimi Pikivirta ja Iiris Alakärppä. He lainaavat keppihevoset. Jere, Kasperi ja Atte pystyttävät keppareille esteet. "Nämä tehtiin puutöissä", pojat kertovat.
Ja sitten laukataan!
