Keskustat ristiaallokossa
Keskustan elinehto on ollut ja on se, että puolue on – ja se myös koetaan – itsenäiseksi ja omintakeiseksi poliittis-aatteelliseksi vaihtoehdoksi vasemmistolle ja oikeistolle, kirjoittaa Seppo Kääriäinen kolumnissaan.
Keskusta on Suomessa ja Ruotsissa tiukassa puristuksessa, arvioi Seppo Kääriäinen. Kuvituskuva. Kuva: Jaana Kankaanpää3.10.202206:00
Ruotsin valtiopäivävaalit mullistivat poliittista kenttää. Demarit pitivät ylivoimaisesti pintansa, mutta merkittävimmäksi voittajaksi nousivat ruotsidemokraatit, ja keskustapuolue kärsi kirvelevän tappion.
Vaalitappion kärsineen maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Ulf Kristersson kokoaa oikeistohallitusta joutuen ottamaan huomioon ruotsidemokraattien asettamat ehdot. Tehdäänkö Ruotsissa historiaa?
Suomalaiset valitsevat uuden eduskunnan puolen vuoden päästä. Merkittäviäkin muutoksia on tulossa – ainakin mielipidetutkimusten mukaan.
Keskusta on Suomessa ja Ruotsissa tiukassa puristuksessa. Vaalikannatus on hiipunut merkittävästi, Ruotsissa jo pitempään, Suomessa nopeasti viime vuosina. Kannatuksen hupeneminen on molemmille iso ongelma.
Ruotsin keskustapuolue sai 1970-luvulla 25 prosenttia äänistä. Thorbjörn Fälldin kaatoi Olof Palmen valtakauden ja hallitsi pääministerinä kuningaskuntaa.
Kannatus putosi 1990-luvun alussa alle 10 prosentin. Syyskuun vaaleissa keskustapuolue keräsi 6,7 prosenttia äänistä menettäen neljänneksen kannatuksestaan.
Suomen keskustan huipputulokset ovat vuosilta 1991 (Esko Aho) ja 2003 (Anneli Jäätteenmäki), lähes 25 prosenttia ja 55 paikkaa. Jytkyvaaleissa 2011 keskusta romahti 15,8 prosenttiin ja viime eduskuntavaaleissa vieläkin syvemmälle 13,8 prosenttiin.
Pääministerin paikka on vaihtunut kakkosviuluun. Mielipidetutkimusten perusteella keskustan kannatus on asettunut 11–12 prosentin paikkeille, siis alle vuoden 2019 tason.
Keskustat ovat saranapuolueita, vasemmiston ja oikeiston välissä operoivia yhteistyöpuolueita.
Keskustat ovat saranapuolueita, vasemmiston ja oikeiston välissä operoivia yhteistyöpuolueita. Puoluetta on tarvittu enemmistöhallituksen rakentamisessa tai enemmistön turvaamisessa valtiopäivillä.
Ruotsin keskustapuolue on ollut jopa aktiivinen tekijä Ruotsin blokkipolitiikassa 2000-luvulla. Puheenjohtaja Maud Olofsson toimi aloitteellisesti ”porvariallianssin” kokoamiseksi. Tavoite demareiden ylivallan taittamiseksi onnistuikin vuoden 2006 vaaleissa.
Keskustapuolue nousi porvariallianssin muodostamaan hallitukseen. Puolueen kannatus pysyi alle 10 prosentin tasolla.
Paikkansa nyt jättävä puheenjohtaja Annie Lööf (puheenjohtajaksi 2011) pysytteli aluksi porvariallianssissa, mutta teki siihen vähitellen pesäeroa. Lööf tuki demarien hallitusta vaalikampanjaa myöten. Hän – liberaaliarvoihin vedoten – arvosteli vaalien alla terävästi ruotsidemokraattien politiikkaa ja vasemmistoa.
Joustava yhteistyöpolitiikka ei saa johtaa omintakeisuuden kutistumiseen eikä puolueen muuttumiseen osto- ja myyntiliikkeeksi.
Veljespuolueet ovat nyt samantapaisessa poliittisessa ristiaallokossa. Blokkiutuminen haastaa molemmat keskustat.
Niin Suomessa kuin Ruotsissakin on muotoutunut kaksi poliittista leiriä.
Äänestäjät hakeutuvat jompaankumpaan leiriin. Suomessa äänestäjät vaihtavat puoluetta leirin sisällä, mutta eivät leiristä toiseen. Leirit voimistavat entisestään kahtiajakoa ja vastakkainasettelua leimaamalla toisiaan yhä kärkevämmin erityisesti vaalikampanjoissa.
Keskustan elinehto on ollut ja on se, että puolue on – ja se myös koetaan – itsenäiseksi ja omintakeiseksi poliittis-aatteelliseksi vaihtoehdoksi vasemmistolle ja oikeistolle. Leimautuminen apupuolueeksi jompaankumpaan suuntaan on tuhoisaa.
Joustava yhteistyöpolitiikka ei saa johtaa omintakeisuuden kutistumiseen eikä puolueen muuttumiseen osto- ja myyntiliikkeeksi.
Blokkiutuminen ei ole luonnonlaki. Sen vaihtoehto on poliittisen kentän kolmijako. Se on keskustan kivenkova haaste Suomessa ja Ruotsissa.
Jotta keskustalla olisi vahvaa asemaa niin Suomessa kuin Ruotsissakin, puolueelta vaaditaan ainakin kolmea asiaa: on oltava kansalaisia puhutteleva omintakeinen poliittinen linja, on koottava keskustahenkiset ryhmät yhteiseen rintamaan, ja on toimittava siltojen rakentajana laajemminkin näinä arvaamattomina aikoina.
Tärkein on sanomatta. Kansan vaaleissa antama kannatus lopun perin ratkaisee puolueen painoarvon ja olemassaolon.
Kirjoittaja on ministeri.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
