Kestävä, terveellinen ja omavarainen ruokaratkaisu

Tulevaisuuden ruokaratkaisut ovat parhaimmillaan yhtä aikaa kestäviä, terveellisiä ja järkevästi omavaraisia Asia todettiin Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimusohjelman järjestämässä Tulevaisuuden kestävät ruokaratkaisut -seminaarissa. Tilaisuudessa valotettiin ruokatematiikkaa elinkaarena tuotannosta kulutukseen, huomioiden myös ruokaturvaan sekä ruuan terveysvaikutukseen liittyviä kysymyksiä.

Suomen ruokatuotannon omavaraisuuden on kasvettava jo globaalin ruokakriisin uhan vuoksi, sillä Afrikan väkiluvun nopea kasvu johtaa pulaan puhtaasta maasta ja vedestä. Myös ruokatalouden yksipuolistuminen asettaa haasteita: jo nyt 75 prosenttia ruuasta saatavasta energiasta ammennetaan globaalisti kahdestatoista kasvi- ja viidestä eläinlajista.

Globaalin ruokatuotannon haavoittuvuutta voidaan lieventää vaihtoehtoisilla proteiinilähteillä. YK:n maatalousjärjestö FAO:n mukaan korvaamalla puolet lihansyönnistä hyönteisillä voitaisiin maailman peltoalaa vähentää kolmanneksella.

Meillä Suomessa ruokaturvatilanne on toistaiseksi hyvä, vaikka Suomi onkin ruuantuotannossaan vain 75 prosenttisesti omavarainen. EU on kasvattanut Suomen ruuantuotannon kansainvälisiä riippuvuuksia muun muassa energian, rehuvalkuaisten, lannoitteiden ja maatalouskoneiden osalta. Suomi on riippuvainen myös öljykasvien (rypsi, rapsi ja soija) tuonnista. Perunan, härkäpavun ja herneen omavaraisuusaste on parempi.

Tulevaisuuden ruokaratkaisujen olisi oltava ketteriä ja moniarvoisia.

Seminaarissa etsittiin keinoja kasvattaa kotimaista ruuantuotantoa. Erityisesti merien rooli ruoantuotannon alustana toivottiin kasvavan. Tämä edellyttää poliittisia ja asennemuutoksia, sillä tuotannosta olisi siirryttävä yhä enemmän kalastuksesta kalankasvatukseen.

Suomen viileät vedet, lyhyt valoisa jakso ja hyvä ympäristönäkökohtien huomioiminen tukevat kotimaista kalankasvatusta. Siitä huolimatta yli 80 prosenttia Suomessa ostetusta kalasta on tuontitavaraa.

Suomen ruokapoliittinen selonteko Ruoka 2030 korostaa ruuantuotannon siirtymistä globalisaatiosta lokalisaatioon, hajautettuja energiaratkaisuja, viljelyn monipuolistumista sekä tuottavuuden kasvattamista.

Alueellisten ruuan tuotanto- ja kulutusyhteisöjen arvioidaan kasvattavan muutos- ja sopeutumiskykyä vähentämällä keskitettyjen ja yksipuolisten ratkaisujen haavoittuvuudelta.

Uudet, ketterät ratkaisut edellyttävät kuitenkin asenne- ja toimintatapamuutoksia tuottajilta, kuluttajilta sekä päättäjiltä. Ruuan arvostuksen olisi kasvettava hävikkien vähentämiseksi ja maanviljelijä olisi nähtävä yhä enemmän ruuantuotantoekosysteemin ylläpitäjänä energiantuotantoineen ja monipuolisine uusine vaihtoehtokasvien rikastamine viljelyjärjestelmineen.

Ruuantuotanto olisi saatava kannattavaksi, mikä helposti johtaa hintojen nousupaineeseen. Terveellinen ravinto ei kuitenkaan saisi olla vain paremmin toimeentulevien etuoikeus, sillä jo nyt 20–30 prosentilla suomalaisista on kohonnut kakkostyypin diabetes-riski, joka olisi ehkäistävissä elintavoilla.

Kestävä ruokajärjestelmä perustuu toimivaan markkinaan ja kannattaviin käytäntöihin kuten lainsäädäntöön. Seminaarissa korostettiinkin tarvetta luoda tuottajien ja kuluttajien monipuolisia kohtauspaikkoja, joissa yhdessä paneuduttaisiin saatavuuteen ja kysyntä- ja makumieltymyksiin.

Asennemuutoksen ja uusien kokeilujen lanseerauksessa avainasemassa ovat julkisen sektorin alustat, kuten koulut ja neuvolat, sillä verovaroin tarjottavan ruoan olisi täytettävä kaikki kestävien ruokaratkaisujen kriteerit.

Uusi ajattelu luo myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Kestävät ruokaratkaisut -bussit voisivat hyödyntää tietoa, että puolet suomalaisista työtätekevistä syö eväitä töissä. Esimerkiksi Fazer Oy panostaa jo nyt maun ja terveellisyyden lisäksi kestävään vastuulliseen tuotantotapaan ja viljelymenetelmiin.

Suomalainen ruoka voisi olla tulevaisuuden vientiala, sillä suomalainen ruokatuotanto erottuu jo nyt vastuullisena ja turvallisena EU:ssa. Kasviproteiinin vienti voisi olla Suomen uusi Nokia. Myös bioprosessina laboratoriossa tuotettua teknoruokaa kehitetään ennakkoluulottomasti.

Suomalaisen ruokatuotannon uudet sloganit kuuluttavat "Erikoissieniä metsästä", "Soijaa Suomesta" ja "Sirkkoja sikalasta". Myös tulevaisuuden lannoitetuotannossa suomalainen osaaminen ja tutkimus ovat avainasemassa.