Yhdenvertaisuus Suomessa lähtee jo laista
8.9.202102:00
Jokainen meistä varmasti toivoo, että minua itseäni kohdeltaisiin tasavertaisesti suhteessa muihin ja että kokisimme olevamme arvokkaita omana itsenämme.
Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa henkilöön liittyvät tekijät, kuten kieli, ikä, sukupuolinen suuntautuneisuus tai ihonväri, eivät saisi vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, saada työtä ja erilaisia palveluja. Suomen perustuslaissa yhdenvertaisuuden periaate viittaa sekä syrjinnän kieltoon että ihmisten yhdenvertaisuuteen lain edessä.
Viranomaisella, koulutuksen järjestäjällä ja työantajalla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Lain tavoitteena on myös auttaa näitä yhteisöjä arvioimaan yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan. Yhdenvertaisuuslaki antaa paljon työkaluja oman kunnan tai vaikkapa kyläyhteisön toiminnan kehittämiseen.
Erityisesti silloin kun yhdenvertaisuustyö on vasta alussa, on tärkeää arvioida ja tunnistaa omassa toiminnassa olevat heikkoudet ja puutteet, jotta niitä voi korjata ja toimintaa parantaa. Yhdenvertaisuuden edistämisen keskeinen edellytys onkin, että organisaatiossa on kykyä arvioida omaa toimintaa eri väestöryhmien näkökulmasta.
Myös omaa henkilökohtaista toimintaa ja ajattelua voi kehittää yhdenvertaisuusnäkökulmasta. Kieli ja käytös rakentavat todellisuutta ja sitä kautta muodostuu niin työpaikan, kyläyhteisön, kunnan kuin oppilaitoksenkin ilmapiiri. Kahvitauolla tai kyläillassa lausutut jutut kertovat paljon siitä, miten yhteisö suhtautuu yhdenvertaisuuteen.
Toisena mittarina voi pitää sitä, uskaltaako kukaan puuttua sellaiseen sisältöön, joka selkeästi on syrjivää ja yhdenvertaisuusperiaatteiden vastaista. Jätetäänkö hänet seuraavan kerran ulkopuoliseksi, koska hän ei halua olla mukana tavoissa, jotka pitävät yllä esimeriksi homoseksuaaleihin, vammaisiin tai jonkun puolueen jäsenyyteen liittyviä stereotypioita? Kannattaa kysyä itseltä: Voisiko kuka tahansa tulla kahvipöytään istumaan ja kokea kuuluvansa yhteisöön?
Joku saattaa ajatella, että Suomessa kaikki on niin hyvin, että yhdenvertaisuustyötä ei tarvita. Suomi onkin ollut naisten ja miesten tasa-arvossa edelläkävijä. Tasa-arvotyötä tarvitaan kuitenkin edelleen joka päivä, jotta naisten ja miesten oikeudet toteutuvat tasavertaisesti.
Yhdenvertaisuus arjessa on sitä, että vammastaan huolimatta pääsee palveluihin, kielivähemmistöt saavat tietoa palveluista nettisivujen kautta ja iästä riippumatta työpaikalla arvostetaan kaikkien työpanosta. Se on sitä, että ketään ei kiusata ihonvärin, sukupuolisen suuntautuneisuuden, taustan tai sen perusteella, että ei ole varaa ostaa tietynlaista puhelinta.
Sosiaalinen media antaa meille mahdollisuuden hakeutua pelkästään samanmielisten ja samalaisten ihmisten seuraan. Kissakavereiden ryhmässä voimme jakaa kuvia kissoista ja keskustella kaikkeen kissoihin liittyvästä. Kun tykkäämme kissan kuvista, sosiaalinen media alkaa näyttää meille enemmän kissan kuvia. Jaamme kissan kuvia toisten kissoista tykkäävien kanssa ja kuplamme vahvistuu. Kuplautuminen ja vastakkainasettelu somessa voi vahvistaa syrjivää käytöstä arjessa. Tämä kannattaa tunnistaa. Myös somessa voi edistää yhdenvertaisuutta ja hyvää keskustelukulttuuria.
Olen ylpeä yhteiskuntamme saavutuksista monissa yhdenvertaisuuteen liittyvissä asioissa. Siksi minäkin olen voinut kouluttautua ja päästä työskentelemään nykyiseen ammattiini. Toivon, että jatkossakin panostamme yhdenvertaisuuden edistämiseen ja uskallamme puuttua epäkohtiin kun niitä kohtaamme.
Kun maaseudun toisia tukevaan yhteisöllisyyteen yhdistetään vahva yhdenvertaisuuden periaate syntyy mielestäni hyvä ympäristö asua, tehdä töitä ja yrittää.
Kirjoittaja on Kuhmon kaupunginjohtaja ja Harvaan asutun maaseudun verkoston puheenjohtaja
Joku saattaa ajatella, että Suomessa kaikki on niin hyvin, että yhdenvertaisuustyötä ei tarvita.
- Osaston luetuimmat
