Kake, Maukka, Sepi, Sirkka-Liisa ja mä

Mielipide

10.4.201908:00

Kolumni

Pekka Ervasti

Tänään eduskunta pukeutuu tummiin. On valtiopäivien ja vaalikauden päättäjäiset. Lähtökahveilla valtiosalin kristallikruunujen alla tavallista useampi talon jättävä parlamentaarikko kättelee työkaverit haikein mielin.

Itse aloitin eduskuntatoimittajana yli 30 vuotta sitten. Tunnen monen näistä auringonlaskuun ratsastavista parlamentti-cowboysta. Herään varmasti vielä monesti öisin omaan huutooni heitä muistellessani.

Kun tänään paiskaan Seppo Kääriäisen (kesk.) leipälapion kokoista kättä, muistan ajat, jolloin Iso Vihree puoluesihteerinä pyöritti puoluetoimiston likaisten temppujen osastoa Pursimiehenkadun saunaosastolta. Ryminää ja ryskettä riitti – ja siihen aikaan vielä jonkin verran siideriäkin.

”Ervasti sä oot näin mitätön, näin mitätön”, Seppo tervehti toimittajaa puoluevaltuuston kokouksen alla Iisalmessa, kun olin kirjoittanut jotainkin keskustapuolueen virallisesta linjasta poikkeavaa. Samalla hän puristi etusormensa melkein kiinni peukaloonsa osoittaakseen ihan konkreettisesti, miten olemattomasta nöyhtästä oli kyse.

Parempia päiviäkin nähtiin. Kutsuipa Seppo kerran eduskuntaryhmän kesäkokoukseenkin Kajaaniin alustamaan aiheesta, miltä kepu näyttää etelän metian silmin.

”Kiitos, kun tulit tänne edistämään keskustan asiaa”, Seppo letkautti alustuksen jälkeen.

Ennen somea mediakritiikin hoiti aktiivisesti myös Mauri Pekkarinen (kesk.). Jos Mauri ei ollut vastassa eduskunnan kuppilassa höyry korvista nousten ja piilokorot kipunoiden, toimittaja tiesi epäonnistuneensa tehtävässään.

Ilkka Kanervan (kok.) arvio Pekkarisen varhaisesta poliittisesta toimintatyylistä osuu naulan kantaan: ”Mauri on kuin mopopoika, joka pyörittää ajopeliään sepelissä täysillä kierroksilla. Kivet lentää, moottori huutaa ja sauhuaa, mutta hirveästi ei kyllä mennä eteenpäin.”

Kake Juhantaloa (kesk.) ja minua yhdistää sama syntymäpäivä, 28. huhtikuuta – tosin eri vuonna. Kerran synttärikahveilla huomattiin, että Saddam Hussein on syntynyt samana päivänä. Siitä lähtien kutsuimme Saddamin mukaan juhliin, mutta ei se päässyt.

Sirkka-Liisa Anttilan (kesk.) sikatilalle tutustuin jutuntekomielessä joskus 1990-luvulla. Kun istuttiin lounaspöydässä nauttimassa tilan tuotteita kyljysten muodossa, valokuvaajani kysyi Anttilan kauniita tyttäriä tarkkailtuaan, josko taloon pääsisi vävyksi.

Sirkka-Liisa mittasi kysyjän katseellaan päästä risaisiin tennareihin asti ja totesi kuivasti: ”Rengiksi ehkä.”

Politiikan urheilutoimittaja apeutuu, kun värikkäät hahmot poistuvat pelikentältä.

Kirjoittaja on politiikan toimittaja.