Keskittämisen aika on ohi

Ihmisten, palvelujen ja työpaikkojen keskittymistä isoimpiin kaupunkeihin on sanottu luonnonlaiksi. Monen mielestä sille ei voi mitään, eikä sitä vastaan kannata harata. Nämä puheet johtavat harhaan.

Totta kai kehityksessä on ollut kyse ihmisten ja yritysten omista päätöksistä, mutta vielä enemmän tietoisesta politiikasta. Keskittyminen on ollut keskittämisen seurausta. Keskittämistä on perusteltu suuruuden eduilla.

Voimavarojen kokoaminen voikin monesti olla järkevää. Viimeistään korona-aika on kuitenkin osoittanut, että keskittämisen aika yhteiskunnan kehittämistä ohjaavana politiikkana on ohi. Keskittäminen on kaventanut suomalaisten vapautta valita asuinpaikkansa ja lisännyt eriarvoisuutta ihmisten ja maan eri osien välillä. Keskittämisen seuraukset tuntuvat myös kaupungeissa. Arjen toimivuudessa on isoja ongelmia ja eläminen on kallista.

Kun rokoteuutiset ovat luoneet näkymää tästä kurimuksesta pois pääsemiseksi, on perusteltua aloittaa keskustelu, millaista Suomea tästä eteenpäin rakennamme.

Kaupungistuminen varmaan jatkuu, mutta virta on jo jonkin aikaa vienyt toiseen suuntaan, väljemmille ja osin halvemmillekin vesille. Työnteko ei enää ole paikkaan sidottua. Lisäksi ihmisten toiveet asumisesta ja elämisestä sekä arvostukset ovat muuttuneet. Esimerkiksi luonnonläheisyys on yhä tärkeämpää.

Yksin nämä syyt puoltavat sitä, että tulevaisuuden Suomi on hajautetummin toimiva yhteiskunta etätyön mahdollisuuksien lisäämisestä alkaen.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, mikä on ihmisille ja tälle maalle hyväksi. Kenen etu on, että kaupungit edelleen tukkeutuvat ja maaseutu tyhjenee? Ehkä gryndereiden, mutta ei suomalaisten eikä Suomen etu.

Arjen pitää sujua paremmin niin kaupungeissa, maaseudulla kuin kaikkialla siltä väliltä. Yhä useammalla pitää olla mahdollisuus monen kotipaikan elämään. Tämä edellyttää politiikkaa, jolla rakennetaan tasa-arvoisempia elämisen edellytyksiä koko Suomeen. Työpaikkoja, lähi- ja peruspalveluja, koulutusmahdollisuuksia sekä liikenne- ja verkkoyhteyksiä tarvitaan kaikkialle maahan.

Hajautetummin toimiva yhteiskunta on myös iskunkestävämpi kohtaamaan tulevaisuuden ”mustat joutsenet”. Koronavirus ei jää viimeiseksi vitsaukseksi, jonka maailma eteemme tuo.

Väljempien vesien yhteiskunta, uudenlainen lähi- ja haja-Suomi, on mahdollista yhdessä rakentaa. Ollaanko tähän valmiita?