Tie turvallisuuteen käy vatsan kautta

Turvallisuus on puhuttanut taas viime kuukausien aikana paljon. Nato-kysymys on ollut tapetilla vahvasti, kun puhutaan turvallisuudesta.

Vaan, entäs jos tie turvallisuuteen käykin vatsan kautta? Että jos puhuttaisiinkin konfliktien synnyn syistä eikä vain seurauksista?

Maailman väkiluku on tällä hetkellä yli seitsemän miljardia. Aika ajoin uutisoidaan maapallon kantokyvyn ylittyneen ja lukuisien ihmisten näkevän nälkää ja jopa kärsivän juomaveden puutteesta. Vedestä, ruuasta ja energiasta on sodittu ennenkin ja melko todennäköisesti myös tulevaisuudessa soditaan.

Me olemme osa samaa maailmaa. Meille tuodaan tuotteita, myös valtavat määrät ruokaa, ulkomailta. Meille tuodaan jopa tonneittain (168 000 tonnia vuonna 2009) soijaa ulkomailta, iso osa tästä vieläpä menee eläinten rehuksi.

Olemme siis selvästi vastuussa myös siitä, minkälaista ruokapolitiikkaa edistämme. Emme voi puhua kotimaisesta ruuantuotannosta, jos koko ketju ei ole kotimainen.

Riippuvuutemme ulkomaisesta teollisesta soijasta aiheuttaa tällä hetkellä ikäviä seurauksia kehitysmaiden ympäristöön (ympäristömyrkyt, sademetsien kato, alkuperäiskansojen köyhtyminen, maankäyttökiistat).

Soija on vain yksi esimerkki politiikan ja ostopäätöksiemme vaikutuksista kolmansien maiden ihmisten elämään. Jotta vesi, ruoka ja energia jakautuisivat tulevaisuudessa reilummin ja tasapuolisemmin, meidän pitää kantaa vastuu myös omasta ruuantuotannostamme.

Omavaraisuusastetta voidaan nostaa esimerkiksi valkuaisrehun osalta.

MTK:n vilja-asiamies Max Schulman on muun muassa todennut, että rypsin ja rapsin viljelyala voidaan jopa kolminkertaistaa ja lisäksi voidaan tuottaa vaihtoehtoisia valkuaiskasveja kuten hernettä ja härkäpapua.

Näin ollen oma riippumattomuutemme kasvaa ja jätämme muillekin mahdollisuuden omaan ruuantuotantoon, emmekä lisää köyhyyttä, nälkää ja konflikteja muualla. Tähän kumminkin tarvitaan kuluttajien ja Suomen lainsäädännön lisäksi myös toimia EU-tasolla esimerkiksi maatalouspolitiikassa.

Tie turvallisuuteen ja sydämeen käy siis todellakin myös vatsan kautta.