Metsien käytön kestävyys on kokonaisuus

Metsänomistajien markkinoille tuoma puu on metsäteollisuuden pääraaka-aine. Siten metsät ovat metsäteollisuudelle elinehto ja niiden kestävä käyttö on toiminnan perusta.

Metsäteollisuuden tavoitteena on toimia metsissä siten, että puuta pystytään käyttämään Suomessa myös tulevaisuudessa.

Metsien käytön kestävyyttä on tarkasteltava kokonaisuutena. Jos vain yksi kestävyyden osa-alue pitäisi varmistaa, ei ratkaisun löytäminen olisi ainakaan teoriassa kummoinenkaan haaste.

Esimerkiksi jos ainoastaan metsien käytön ekologisella kestävyydellä olisi merkitystä, päästäisiin tavoitteeseen suojelemalla suurin osa Suomen metsistä. Tällöin metsien käytöllä tuotettaisiin vain murto-osa nykyisistä uusiutumattomia raaka-aineita korvaavista tuotteista – vientituloista, yrittämisen mahdollisuuksista, työpaikoista tai metsänomistajien puunmyyntituloista puhumattakaan.

Todellisessa maailmassa metsän kestävään käyttöön päästään ottamalla huomioon monia eri tekijöitä. Haasteelliseksi sen tekee metsästä saatavien hyötyjen sekä niihin liittyvien kustannusten ja tulojen arvioiminen.

Kuitenkin kestävyyden optimiin päästään vain silloin, kun metsien käytöstä saatavat hyödyt maksimoidaan ja haitat minimoidaan. Onneksemme Suomessa riittää paljon asiantuntemusta, jota tarvitaan tämän tehtävän ratkaisemiseksi.

Metsäalalla tarvitaan lisää tutkimusta, jossa tarkastellaan kestävyyttä kokonaisuutena niin, että sekä ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus ovat tasapainoisesti mukana. Nyt meillä on paljon tietoa ja osaamista yksittäisistä kestävyyden teemoista, mutta usein puuttuu kokonaisnäkemys siitä, miten yhtälö ratkaistaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Tällaista kokoavaa tietoa tarvittaisiin etenkin poliittisen päätöksenteon tueksi. Puunkäytön kasvaessa on kaikkien toimijoiden intressi, että metsäluonnon monimuotoisuuteen panostetaan entistä voimakkaammin.

Kun kestävyyskysymykset hoidetaan Suomessa asianmukaisesti, riittää metsäteollisuuden tuotteille kysyntää maailmalla myös entistä valveutuneempien kuluttajien piirissä. Tällöin metsänomistajat saavat puunmyyntituloja ja metsäammattilaisille riittää töitä.

Metsien käytön kestävyyden edistämiseksi tarvitaan koko alan toimia.

Metsänomistajat tekevät päätökset siitä, miten monimuotoisuutta edistetään heidän metsissään niissä tapauksissa, joihin lainsäädäntö ei suoraan ota kantaa. Metsäammattilaisten on pystyttävä kertomaan metsänomistajalle erilaisista vaihtoehdoista sekä toteuttamaan toimenpiteet metsissä siten, että metsänomistajien toiveet esimerkiksi monimuotoisuuden säilyttämisestä tulevat huomioiduksi.

Tutkijat tuottavat tietoa siitä, miten metsiä tulisi hoitaa, jotta kestävyyden holistinen optimi voidaan saavuttaa ja päättäjät puolestaan huolehtivat siitä, että lainsäädäntö tukee parhaan mahdollisen tavoitteen saavuttamista.

Metsien kestävän käytön edistämisessä tuloksekkainta on, jos koko ala toimii yhteisen päämäärän puolesta. Esimerkiksi aikaisemmin leikattuun vapaaehtoiseen metsien suojeluun varattuun Metso-rahaan on saatu korotuksia, kun ala on ollut tukemassa lisärahoituksen tarpeellisuutta. Erinomainen paikka yhteistyön edistämiseen on ollut ministeri Tiilikaisen ja ministeri Lepän pyöreän pöydän foorumi, johon metsä- ja ympäristöalan edustajat kokoontuvat säännöllisesti jakamaan tietoa ja keskustelemaan metsien kestävästä käytöstä.

Metsäteollisuudessa koetaan vahvasti, että metsien käytön ekologiseen kestävyyteen on panostettava aikaisempaa voimakkaammin puunkäytön kasvaessa uusien investointien myötä.

Yksi monimuotoisuuden kannalta keskeisimmistä tekijöistä on talousmetsien lahopuun määrä ja laatu. Toivommekin, että metsäala yhdessä tarttuu haasteeseen lisätä lahopuuta talousmetsiin.

Talousmetsien lahopuumäärän lisääminen ei ole kallista eikä monimutkaista, vaan vaatii ennemminkin halua ja muutoksia asenteeseen sekä olemassa oleviin toimintatapoihin. Helpointa on säästää metsässä jo olevaa lahopuuta jättämällä kuolleet pystypuut metsiin ja välttämällä maalahopuun rikkoutumista maanmuokkauksen yhteydessä sekä esimerkiksi paremmalla ajourien suunnittelulla.

Lahopuun lisääminen onkin oiva esimerkki siitä, miten metsien käytössä otetaan askel ekologisesti kestävämpään suuntaan ilman, että muut kestävyyden osa-alueet merkittävästi heikkenevät.