Lumijäljet tutkijoiden apuna

Mikäli vähälumisten talvien kehitys jatkuu, saattaa lumijälkiseurannan tulevaisuus olla vaakalaudalla.

Riista- ja peltokolmiot ovat pysyviä metsäriistan runsauden seurantaa varten perustettuja laskentareittejä. Perinteinen riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka sivu on 4 kilometriä, ja siten laskentalinjan kokonaispituus on 12 kilometriä.

Eri riistaeläinryhmille on kehitetty omat seurantaohjelmansa ja riistakolmiolaskennan rinnalle on kehitetty myös peltokolmiolaskenta.

Riista- ja peltokolmiolaskentojen kautta tutkijat saavat arvokasta tietoa. Erinomaisen tärkeää tieto on riistahallinnolle, joka tekee lajien metsästyksen säätelyyn liittyviä päätöksiä.

Riistakolmiolla laskennan suorittavat vapaaehtoiset metsästäjät. Osa metsästys seuroista toivottaa tervetulleeksi laskentoihin myös muut innokkaat luonnossa liikkujat.

”Lumijälkilaskentojen kolmioreitit ovat kahdentyyppisiä. Valtaosa on metsäisille alueille perustettuja pituudeltaan 12 kilometriä. Etelä- ja Länsi-Suomen maanviljelysvaltaisilla alueilla on pienempi määrä 6 kilometrin mittaisia kolmioita, jotka sijoittuvat viljelymaan ja metsien kirjomaan maisemaan”, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Pekka Helle selventää.

”Suomi on velvollinen määrävälein raportoimaan lajien tilasta EU:lle luonto- ja lintudirektiivin lajien osalta ja tässäkin riistakolmioiden tuottama aineisto on arvokasta”, Helle huomauttaa.

Nyt alkamassa on järjestyksessään 30. laskentavuosi. Paljon puhuttu ilmastonmuutos on todellisuutta ja myös Helle kertoo huomanneensa tilanteessa selviä muutoksia huonompaan.

”Tämän aikajakson puitteissa on vähälumisia tai lumettomia talvia tai laskenta-aikoja ollut enenevästi Etelä- ja Länsi-Suomessa.”

Aika ajoin toistuvat suojasäät ja uuden satavan lumen vähyys tekee laskennan suorittamisen vaikeaksi, vaikka lunta periaatteessa olisi maastossa hyvinkin.

”Mikäli talvien kehitys jatkuu koettuun suuntaan, koko lumijälkilaskennan tulevaisuus voi olla vaakalaudalla, ainakin eteläisemmässä Suomessa”, pelkää Helle.

Suomen muodon ja maantieteellisen sijainnin vaikutus vuodenaikojen voimakkaaseen alueelliseen vaihtelevuuteen heijastuu vääjäämättä myös lumijälkiä työkseen seuraavien ihmisten arkeen.

”Suomi on todella pitkä maa!”, Helle naurahtaa.

Hän kertoo, muutama vuosi sitten palautettujen lumijälkilaskentalomakkeiden nipussa peräkkäin olleista kahden eri kolmion papereista.

Ensin oli tyhjä tulospaperi Varsinais-Suomesta, jossa laskentaa ei voitu suorittaa, sillä koko laskentajaksolla ei maassa ollut lunta yhtenäkään päivänä.

Seuraava lomake oli Länsi-Lapista, missä ei myöskään laskentaa voitu suorittaa, mutta siksi, että maastossa oli lunta noin 120 cm, eikä maastossa liikkuminen onnistunut edes kolmimetrisillä eräsuksilla.

Lumijälkiseurannan kannalta ihanteellisen laskentahetki on tilanteessa, kun tuoreesti on satanut niin paljon lunta, että kaikki vanhat jäljet peittyvät myös puustoisemmissa maastonkohdissa.

Ainutlaatuiset riistakolmioaineistot ovat olleet nostamassa suomalaista riista- ja eläintieteellistä tutkimusta kansainväliselle huipulle.

”Eri lajien kannanrunsauden muutokset Suomen eri osissa tarjoavat tärkeää perustietoa paitsi lajien runsausseurantaan myös metsästyksen suunnitteluun. Kohta 30-vuotinen aikasarja kertoo myös havainnollisesti niistä pitkän aikavälin runsaudenmuutoksista, joita riistalajistossa on tapahtunut”, Helle kertoo.

”On koko joukko pieniä ja keskisuuria nisäkäslajeja, joiden runsaudenvaihteluista ei saada tietoa mistään muualta. Siten jopa aivan tavallisten nisäkäslajien kannanmuutokset jäisivät vähälle huomiolle tai peräti havaitsematta”.

Liian vakavamielistä laskenta ei ole, vaikka kerättävän tiedon tuleekin olla ajantasaista ja paikkansa pitävää. Kolmioiden kiertäjät ovat kirjanneet papereihin havaintoja myös muista asioista kuin varsinaisesti laskettavista eläinten jäljistä ja nähdyistä linnuista.

”Erikoisimpia näkemiäni merkintöjä ovat metsätyössä ollut hevonen, kuumailmapallo sekä erään järven mökkirannan avannossa havaittu avantouimari”, Helle keventää.

Jälkilaskenta tehdään Etelä- ja Keski-Suomessa 15.1.–28.2

ja Oulun sekä Lapin alueilla 15.1.–15.3.