Kääriydy aikaan

”Avaimet, lompakko, lasten reput ja niissä lounas- ja välipalarasiat (mieluiten täytettyinä)...”

Useimmat meistä joutuvat aamuisin käymään vastaavanlaisia tarkistussarjoja. Itse joudun kiireisimpinä aamuina vielä tarkistamaan, onko vaatteet päällä. Kiire. Niinpä niin, siltä ei voi välttyä edes Afrikan kuuman auringon alla. Ei, vaikka ulko-ovea avatessa vastaan höngähtää ihana, suolaisen lämmin merituuli, joka helposti veisi ajatukset hiekkarannalle.

”Kuinka monta minuuttia on aikaa, onkohan ruuhkaa, ehdimmekö ajoissa?”

Haluan opettaa lapsilleni suomalaista täsmällisyyttä. Mutta haluaisin opettaa myös sen, ettemme kilpaile ajan kanssa. Afrikassakin on kiire ja päivät täynnä palavereita ja lasten viemisiä ja tuomisia. Meille länsimaalaisille aika on lineaarinen jana, joka kuluu koko ajan. Pelko siitä, että aika kuluu hukkaan, luo kiirettä.

Tuntemani afrikkalaiset eivät kuitenkaan ajattele aikaa asiana, jota kulutetaan joko järkevästi tai heitetään hukkaan. Aika on tila, jossa olemme, eikä jotakin, jota kulutamme.

Yritän kääriä itseni tilaan nimeltä aika. Annan itseni hengittää suolaista meri-ilmaa. Keskityn siihen, mitä on nyt, enkä siihen, mitä on seuraavaksi.

Elämä Afrikassa on yllätyksiä täynnä. Kadut saattoivat eilen olla tyhjiä, mutta tänään seisommekin tunnin liikenneruuhkassa. Vesijohtovesi saattaa yhtäkkiä olla loppu tai sähköt poikki. Kaupassa, jossa piti käydä ostamassa maitoa, vietetäänkin juuri iltapäivän rukoushetkeä. Hermostuminen ei kannata. Paras suunnitelma on sellainen, johon on jätetty paljon tilaa yllätyksille. Mehän yleensä yritämme täyttää tilan mahdollisimman tehokkaasti. Mitä jos antaisikin tilan täyttää meidät.

Eihän se onnistu, kun kuitenkin on suunniteltava työpalaverit ja muut menot. Päätän aloittaa afrikkalaistumiseni sillä, että vaikka kalenteri on täynnä, ajattelen sen olevan täynnä aikaa. Niin kuin se onkin. Aika on ympärilläni. Oman ajattelun muutos auttaa yllättävästi.

Olen tässä hetkessä, enkä seuraavassa, joten saman tien voin olla rauhassa juuri tässä hetkessä.

Kirjoittaja on lähetystyöntekijä Senegalissa.