Monipaikkaisuus voi puhkoa kuplia

Etätyöt ovat lisääntyneet huimasti ja osassa työpaikkoja etätöitä on alettu kutsua monipaikkaiseksi työksi.

Mutta mitä monipaikkaisuus edes tarkoittaa? Minulle se on sitä, että ihminen elää ja ehkä asuu useammassa paikassa, välillä paikkaa vaihtaen.

Monipaikkaisuus on tasapainottelua työn, perheen, koulun ja ystävien kesken.

Loistava esimerkki tästä ovat kansanedustajat. Heidän työnsä ei onnistu kököttämällä samassa paikassa koko ajan.

Kansanedustajan työn kuormittavuudesta oli lehdessämme juttu muutama viikko sitten. He joutuvat olemaan perheestään erossa pitkiäkin aikoja. (MT 22.7.)

Omalla kohdallani monipaikkaisuus näyttäytyy kahtena kotina. Ne ovat keskenään kuin yö ja päivä. Kun toinen paikka alkaa nyppiä, voi siirtyä toiseen.

Muutos pikkuiselta kylältä suuren kaupungin sydämeen on valtava. Yhtäkkiä joka paikka on täynnä ihmisiä, kun hetki sitten ihmisiä ei näkynyt mailla halmeilla.

Siirtyminen vie kuitenkin aikaa vain muutamia tunteja. Etäisyys on lyhyempi kuin osaa arvatakaan.

Monipaikkaisuudessa on paljon hyvää. Omalla kohdalla se on avartanut maailmankatsomusta. Ymmärrän sekä maaseudulla asuvien ihmisten että kaupunkilaisten ajatusmaailmaa.

Ne kun monesti asetetaan vastakkain. Taidan ajoittain sortua siihen itsekin.

Monipaikkaisuus on välillä aika raskasta.

Koen, että minulla on tavallaan kaksi persoonaa. On maalais-Sanna ja kaupunkilais-Sanna.

Maalla tämä Sanna sulautuu hyvin paikallisen lounaspaikan äijäseurueen pöytäkeskusteluihin tai istuskelemaan verstaalle koneiden pariin.

Kaupungissa tämä Sanna liikkuu ihmisten kanssa, joiden poliittiset kannat ovat toisessa laidassa verrattuna edeltäviin ihmisiin.

Molemmissa tapaan ihmisiä, jotka eivät osaa kuvitellakaan, millaista on jossain muualla kuin heidän omassa kuplassaan.

Molemmissa tilanteissa tuntuu, että katselen tilannetta hieman ulkopuolisen silmin. Tavallaan kuulun molempiin paikkoihin.

Jos olisi pakko valita jompikumpi, valitsisin varmaan maalaiselämän. Luojan kiitos niin ei tarvitse tehdä – ainakaan vielä.

Tuskin ihminen kuitenkaan ikuisesti pystyy seilaamaan kahden eri paikan välillä. Lapsien kanssa tilanne voisi käydä mahdottomaksi.

Kokemusteni mukaan monipaikkainen ihminen on avarakatseinen ja sivistynyt.

Pystyykö todellista sivistystä edes hankkimaan pelkästään koulun penkillä?

Fiksuutta on kuitenkin monenlaista.

Sivistyksen kiiltokuva himmenee siinä vaiheessa, kun luulee esimerkiksi Joensuun sijaitsevan Lapissa tai kieltäytyy syömästä kananmunia sen takia, koska kana kärsii, kun se laitetaan munimaan. Terve kana munii munan päivässä. Jos kana ei muni, sillä on joku hätänä.

Kokematon ei voi ymmärtää. Toisilla näitä kokemuksia on enemmän ja laajemmin. Kannustan kaikkia hankkimaan niitä.

Jokainen meistä edustaa montaa eri ryhmää samanaikaisesti.

Siitä huolimatta kaikilla on oma ajatusmaailmansa, joka on muovautunut omien kokemusten myötä. Kenelläkään ne eivät ole keskenään täysin samanlaisia.