Yhteiskunta on jaettu hyötyihmisiin ja toisarvoisiin

Koronaviranomaisten kova linja jatkuu edelleen vanhuksia ja kehitysvammaisia kohtaan. Perin tyrmistyttävää on, että suojeltavien ihmisten elämän­ankeus ei tunnu vieläkään liikuttavan päättäjiä.

Onko liikaa pyydetty omaisten normaalit vierailut vanhainkotiin? Mistä viivyttelyssä on kysymys? Mitä mieltä on tässä tartuntatilanteessa säilöä ihmisiä? Kuinka pitkään Suomessa voi kohdella heikoimpiaan näin alentuvasti? Alkaa vaikutta jo siltä, että heitä ei tarvitse noteerata eikä heillä ole merkitystä yhteiskunnassa.

Korona näytti, että vain työtätekevillä ja suuren rahan omistajilla on merkitystä. Pienyrittäjiä sen sijaan vaaputetaan epätietoisuudessa asiakasmäärien takia. Ihmettelen suuresti, että esimerkiksi pitopalveluyrittäjille ei ole annettu lupaa ja täsmällisiä määräyksiä juhla- taikka yritysvierastapahtumista.

Kesä kuluu ja parhain juhla- aika hupenee käsistä. Kuinka Suomella on varaa pitää osaavia ihmisiä toimettomana ja viedä työt sekä toimeentulo?

Pahinta Suomessa on kuitenkin tällä hetkellä, että vanhusten kärsimystä jatketaan. Ikään kuin ei välitettäisi hoitajista ja hoitotieteestäkään. Kärsimyksen lievittäminen on kaikkein jaloin hoitotieteen perusta.

Poikkeustilan varjolla ihmisyyttä ei voi panna sivuun. Millä tavalla vanhusten hätä­huuto saadaan kuulumaan koronaviranomaisten korviin? Hoitajat olisivat oikeita asiantuntijoita puolustamaan heitä, mutta heillä on hyvin heiveröinen valta arvostella ylimpiään.

Kun arvioidaan vierailukieltojen jatkotoimia, omaisia ei saa missään nimessä enää ohittaa. Heillä on suurin merkitys vanhuksen koko elämän mielekkyydelle ja hyvinvoinnille. Osa omaisista kävi jo ennen koronaa hoitamassa tai syöttämässä omaa senioriaan, tuomassa vaatteita sekä saattelemassa vuoteeseen, jotta vanhuksella olisi turvallista aloittaa yö.

Vanhainkodissa pitää myös säännöllisesti hoitaa ihmisen ulkonäköön kuuluvat asiat: hiustenleikkuut, jalkahoidot ja muut toimenpiteet. On jo kiire, sillä näitäkin tekemisiä on korona rajoittanut.

Viranomaisten pitäisi tuulettaa tietämystään: Kaikki yli 80-vuotiaat eivät ole rollaattorien ja hoitajien varassa.

Kehitysvammaisilla ja vanhuksilla on oltava yhtälailla oikeus elämään ja niin suureen vapauteen kuin mahdollista. Yhtä täydesti kuin arvokansalaisillakin on.