Kalkkuna tulee taas

Kristian Bengts on ylpeä suomalaisesta kalkkunankasvatuksesta. Lintuja ja hallia saa kuvata, sillä ”ei meillä ole mitään salattavaa”. 5-vuotias Amanda on tottunut kalkkunoihin. 

Hemmanetissa on kasvatettu kalkkunoita ennen nautakarjan ja sikojen kasvatusta ja kasvihuoneviljelyä. Kalkkunan ohella tuotetaan nykyisin siirtonurmea. 

Tilamyymälässä myydään kokonaista ja savustettua kalkkunaa. 

Hemmanetin tilan isäntä Kristian Bengts käy joulukuussa vähintään neljä kertaa päivässä Facebookissa. Ei siksi, että hän olisi somekoukussa, vaan koska hänen täytyy käydä läpi REKO-renkaiden tilaukset, joita ihmiset kirjoittavat Facen REKO-renkaiden myyntipäivitysten kommenttikenttiin.

”Onneksi tuli harjoiteltua excelin käyttöä Viikissä. Se on tärkein osaamisalue ennen joulua, että saa kaikki tilaukset hallintaan”, agronomiksi opiskellut Bengts naurahtaa.

Facebookiin tulee välillä kysymyksiä eläinten pidosta. Niillä on myös vaikutusta – Bengts muutti esimerkiksi laidunkalkkunoiden rehut täysin gmo-vapaiksi, vaikka rehu on siten kalliimpaa ja vaikeammin saatavissa.

Rehujen etsinnässä isännällä oli hyötyä siitä, että hän työskenteli aiemmin Turkiseläinten kasvattajien liitossa. ”Vanhana turkislobbarina onnistuin saamaan rehusopimuksen Satarehun kanssa. Olen rehujen suhteen tosi tarkka.”

Hyvä rehustus on tärkeä etenkin kesällä ulkona kasvatettaville laidunkalkkunoille. Sen ansiosta linnut pysyvät lämpiminä koleillakin keleillä.

Bengts siirtyi päätoimiseksi maanviljelijäksi tämän vuoden alusta, mutta Närpiön Ylimarkussa sijaitsevan kotitilansa isäntä hän on ollut neljä vuotta. Hän ajaa päivittäin vajaan tunnin työmatkan Vaasasta Ylimarkkuun.

”Se on rakkauden kompromissi. Vaimo on espoolainen. Vaasassa asuminen on käytännön järjestely, sillä vaimolla on siellä lyhyt työmatka ja lapsilla koulut lähellä”, Bengts perustelee.

Nuorimmainen Amanda, 5, tulee joskus isän mukana mummolaan, kun isoveljet Oscar, 8, ja Victor, 7, ovat koulussa.

Hemmanetin tilalla oli alkuun lypsylehmiä, sitten sikoja ja vuonna 1999 vanhemmat rakensivat kalkkunankasvattamon.

Kun Kristian tuli isännäksi, hän jatkoi tavanomaista kalkkunantuotantoa, mutta otti rinnalle ensimmäisenä Suomessa laidunkalkkunat. Tila tuottaa tavanomaisia kalkkunoita 30 000 vuodessa ja laidunkalkkunoita 1 500.

”Työmäärä molemmissa on suunnilleen sama, vaikka laidunkalkkunoita on paljon vähemmän. Niitä varten piti pystyttää laitumelle suurpetoaita, eikä automatiikalla voi hoitaa asioita samaan tapaan kuin hallissa, missä tietokoneet auttavat”, Bengts selittää.

Syksyllä kaikki laidunkalkkunat menevät teuraaksi, mutta tavanomainen tuotanto pyörii ympäri vuoden.

Laidunkalkkunoita Bengts halusi ennen kaikkea siksi, että niiden avulla voisi kehittää suoramyyntiä. Hän remontoi vanhaan navettaan tilamyymälän ja liittyi REKOon.

Nelisen vuotta sitten REKO-piirit olivat alkuvaiheessa: Vaasan REKOon kokoontui pimeälle parkkipaikalle puolenkymmentä autoa ja kymmenen asiakasta.

Nyt REKOt ovat Hemmanetin kalkkunoille tärkeä myyntikanava. Joulun alla laidunkalkkunoista myydään niiden kautta noin puolet.

”Harmi vaan, että kaikki REKOt haluavat järjestää jakelunsa juuri samana jouluaattoa edeltävänä torstaina”, Bengts virnistää.

Jakeluun on valjastettava apujoukkoja, ja Bengts itse ajaa pakettiautolla keikan pääkaupunkiseudulle, minne on syntynyt uusia piirejä kuin sieniä sateella.

Kokonaisen laidunkalkkunan hinta on sama 13 euroa kilolta, ostipa kalkkunan tilamyymälästä tai REKOsta. Herkkukaupoilla on oma hinnoittelunsa.

Bengts on mukana myös Postin smartpost-kokeilussa. Hän arvioi, että tulevaisuudessa verkkokauppa kasvaa tärkeäksi kanavaksi, kunhan jakelu saadaan kuntoon.

Idean laidunkalkkunoihin Kristian Bengts sai Englannista.

”Mietin, mitä olisi hyvä tuottaa Suomessa, missä kesä on huippuaikaa. Free range -tuotanto on nousussa maailmalla, ja kalkkunat olivat meille ennestään tuttuja.”

Kalkkunat tulevat tilalle untuvikkoina. Yli viiden viikon ikäisinä ne saavat valita, ovatko sisällä vai ulkona. Kanat teurastetaan 14 viikon vanhoina, jolloin ne painavat 5,5 kiloa. Kukot kasvatetaan 18-viikkoisiksi, jolloin niiden paino on 12 kiloa.

Kasvatuksen alkuvaiheessa hallissa käydään tiheästi, mutta kun linnut ovat isompia, riittää, että käy päivittäin tarkistamassa, että kaikki sujuu, sillä hallin valvontalaitteet hälyttävät herkästi poikkeamista.

Bengts on ylpeä suomalaisesta tuotantotavasta.

”Meillä on ihan huippukasvut, koska kalkkunat ovat niin terveitä. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kalkkunoilla on nokka eikä niitä lääkitä. Muualla Euroopassa nokka typistetään jo hautomossa laserilla ja annetaan antibiootteja varmuuden vuoksi.”

Hemmanetissa jouduttiin edellisen kerran antamaan kolmen päivän antibioottikuuri linnuille kolme vuotta sitten. Yleensä suolistovaivat hoituvat lyhyellä paastolla.

Lintujen terveyttä edistää sekin, että aina kun halli tyhjenee linnuista, se pestään huolellisesti ja vaihdetaan puhtaat kutterinpurut ja turve alustaksi.

Tavanomaiset kalkkunat menevät Länsi-Kalkkunan teurastamolta teollisuuteen. Tuottajahinta on ollut vakaa, mutta tuotantokustannukset tahtovat nousta.

Bengtsiä harmittaa, että kalkkuna ei saa kaupoissa hyllytilaa eikä kalkkunaa ole osattu tuotteistaa samaan tapaan kuin broileria.

”Kalkkunan tuonti on myös haaste. Suomalaiset kuluttajat suosivat kotimaista, mutta kun tehdään oman brändin takana jaloste, raaka-aine tuskin on kotimaista”, Bengts epäilee.

Valoa tulevaisuuteen luo se, että valkoisen lihan kulutus on koko ajan kasvussa. Vaikka kalkkuna meillä on perinteisesti joulupöydän komistus, niin sen käyttö myös kiitospäivän tienoissa marraskuussa on kasvussa.

Jos kiitospäiväperinne tuntuu suomalaisille vieraalta, niin ehkä kalkkunasta kehkeytyy itsenäisyyspäivän herkku sellaiselle, joka ei halua vaihtaa joulukinkkua kalkkunaan.