Piimän paluu

Kolumni

Kristiina hurmerinta

Kristiina Hurme-

rinta on konneveteläinen teatterintekijä

oi jos sais piimäkiisseliä, huokasi mieheni eräänä päivänä.

Hämmennyin. Moisesta herkusta en ollut koskaan aiemmin kuullut. ”Mitä on piimäkiisseli?” ihmettelin.

”Äiti teki sitä aikoinaan kesäaikaan piimästä”, hän selitti.

Piimä ja kiisseli kuulosti melkein samalta kuin hajuvesi lihapullilla. Hänen ruokahaaveensa oli kuitenkin niin syvä ja liikuttava, että päätin ottaa selvää.

Soittelin sinne sun tänne. Sitten: bingo! ”Suoat minulta resetin”, lupasi Kuhjon vanha emäntä Konnevedeltä.

Hän kuului sukupolveen, jonka ruokapöydän jälkiruokiin piimäkiisseli oli kuulunut.

Ensimmäisellä kerralla kiisselini jysähti tönköksi kattilaan. Keitos näytti tapettiliisteriltä.

”Onnistuiko se?” uteli mieheni. Maistoin epäluuloisena. Otin uudelleen. ”Tämähän on hyvää”, huudahdin ihastuneena. ”Äiti teki parempaa”, tokaisi mieheni. Hämmennyin. ”Ei tässäkään mitään vikaa ole”, hän lisäsi jälkiviisaasti.

Olen lapsesta saakka ollut paahtovanukkaan suuri ihailija, ja tässä oli nyt jotain samaa.

Uusi yritys asetti ainekset kohdalleen ja homma alkoi pelittää. Jääkylmäksi jäähdytettynä siinä oli ajatus italialaisesta panna cottasta tai ranskalaisten crème brûléestä.

Aloin innostua. Soitin keittiöystävälleni. ”Ne kaikki ovat maitopohjaisia ”vanukkaita”, joiden sukulainen on meidän kotoinen maitokiisselimme”, hän vahvisti.

”Hahaa. Ei mitään uutta auringon alla”, totesi mieheni, kun kerroin hänelle piimäkiisselin kansainvälisestä serkkuperheestä. Lisäksi tämä oli kermaisia sukulaisiaan huomattavasti kepeämpi versio.

Nyt piimäkiisseli kuuluu keittiöbravuureihini. Ripaus raparperichutneya sen seurana vie kielen mennessään.

”Kirnupiimä on muuten noussut trendiherkuksi Amerikassa”, kertoi tyttäreni puhelimessa. Vientiponnistelumme ovat siis tuottaneet tulosta. Mahtavaa! Suomalainen kirnupiimä on valloittanut maailman, kuten Viola-juusto Togon supermarketin kylmähyllyn. Onneksi olkoon Valio! Ei muuta kuin seuraavaksi mämmijäätelöä maailman markkinoille.

Kylmää vettä tuli innostuksesta kuumenneeseen niskaani. ”Lue päivän The New York Times, niin asia valkenee sinulle”, hän sanoi.

Ei se ollutkaan Valio, sillä se oli lopettanut kirnupiimän valmistuksen 2008. Kyseessä oli amerikkalainen perhemeijeri, joka pukkasi markkinoille muotipiimää.

Nyt on sitten Amerikoissa kaivettu esiin isoäitien vanhat reseptit ja pistetty ne kiertoon. Terveysvaikutteista kirnupiimää juhlitaan niin fine dining ravintoloissa kuin kotikeittiöissäkin. Ajan hengen mukaisesti sitä sivellään niin paistettavan kanan pintaan kuin omillekin kasvoille.

”Siitä saa helmiäisihon”, vakuuttavat kaunottaret ja pulahtavat kirnupiimäkylpyyn. Tuttava oli haistellut Lontoossa vartalovoidetta jonka pohjana oli kirnupiimä!

”Vanha juttu. Pula-aikana palattiin isoäitien oppeihin”, totesi eräs iäkäs rouva, kun kysyin häneltä kirnupiimän kauneusvaikutteista.

Cowboy ei kuitenkaan sipaise sitä iholleen vaan parantaa mieskuntoaan. ”Parempaa kuin Viagra”, kertoo meijerin vanha isäntä New York Timesissä.

Oma kirnupiimätaivaamme ei kuitenkaan ole niin pimeä kuin luulin. Ilmajoen osuusmeijeri on kaukonäköisesti ottanut trendijuoman tuotantoonsa ja vielä yleisön pyynnöstä. Nyt vain odottelemaan, että Ujo Piimä -yhtye tekee vielä menestystä siivittävän Kirnupiimätangon.