Onnellisuusprofessorin oma onni on lähellä

Markku Ojanen on psykologian tohtori ja viime elokuussa eläkkeelle siirtynyt professori, joka asuu Lempäälässä. Ojasella on maatila Tammelassa, jota hän viljeli vielä yliopistossa opettaessaankin, mutta sittemmin pellot ovat olleet vuokralla. Ojasella on vaimo ja kaksi poikaa, 17- ja 25-vuotiaat.

Olen onnellinen perheestäni, ystävistä ja kristinuskoon perustuvasta elämänkatsomuksestani. Hienot poikani ovat jatkuva onnen lähde.

Parasta, mitä minulle voisi sattua, olisi, että terveyttä riittäisi ja pojat saisivat mieluisan työn ja hyvän elämän.

Mielipuuhaani on lukeminen ja kirjoittaminen. Pelaan mielelläni kortti- ja lautapelejä. Lentopalloa pelasin 50 vuotta, mutta polvet eivät enää kestä. Nyt harrastan sulkapalloa ja hiihtoa kesät, talvet.

Vastoinkäymisiäkin on ollut. Sotaorpous, sairastelu lapsena, aika rankkaa koulukiusaamista. Myöhemmistä en viitsi mainita. Mutta olen selvinnyt niistä ja voin puhua onnellisuudesta. Siitä olen kiitollinen.