Taudit ja luonnon monimuotoisuus

Elämme kuudetta sukupuuttoaaltoa. Näitä aaltoja tulee harvakseltaan, 50–100 miljoonan vuoden välein. Sukupuuttoaalto voi olla esimerkiksi meteoriittitärskyn aiheuttama. Sellainen sattui noin 65 miljoonaa vuotta sitten ja hävitti miltei kaiken elollisen maan päältä.

Tämä viimeisin aalto on sikäli poikkeus, että sen on aiheuttanut yksi laji, ihminen. Lajeja katoaa yhä kiihtyvää vauhtia etenkin ilmastonmuutoksen seurauksena. Emme tiedä, milloin on kadonnut kriittinen määrä lajeja ihmisen oman eloonjäämisen kannalta. Mitä maailma olisi ilman pölyttäjiä tai hajottajia?

Oliolajien elinympäristöjen katoaminen on keskeinen syy tuholle. Kaupungistuminen, liikenne ja tehomaatalous ovat merkittävimmät tekijät elinympäristöjen yksipuolistumisessa ja katoamisessa.

Terve järki kehottaa toimintaan lajien suojelemiseksi. Työtä olisi tehtävä maan alla ja päällä, merellä ja ilmassa.

Tämä ongelma kohtaa toisen piittaamattomuudesta ja ymmärtämättömyydestä seuranneen vyyhden. Tutkijat arvelevat, että allergiat ovat lisääntyneet ja vastustuskyky heikentynyt, koska ihmiskehon mikrobikanta on muuttunut yksipuolisemmaksi.

Olemme hygienisoineet ympäristömme monin eri tavoin. Samanaikaisesti hallitsematon kemikalisaatio jyllää. Kaikkien aineiden pitkäaikaisvaikutusta ei tunneta, ja vielä vähemmän niiden yhteisvaikutuksia.

Viime aikoina on ruvettu yhä enemmän puhumaan sisäilmaongelmista. Rakentaessa on ollut kiirettä, tuntemattomia teknologioita, näppäriä mutta sittemmin myrkylliseksi osoittautuneita materiaaleja, on säästetty energiaa väärässä paikassa ja tehty remontteja väärin.

Vanhoja hyviä taloja on pilattu tuhansittain ja uusia myrkyllisiä tai muovipussin kaltaisia taloja rakennettu tuhansia.

Tuloksena on uusi suomalainen paheneva kansantauti: sisäilma-allergiat. Seuraukset ovat laajalti tiedossa, muun muassa immuunipuolustuksen lamaantuminen, infektiokierteet ja vaikean allergian kaltaiset oireet.

Vielä on selvittämättä, mitkä sienten ja bakteerien ja niiden aineenvaihduntatuotteiden vaikuttamismekanismit tarkasti ottaen ovat.

Joukkosukupuutto, ihmisen oman mikrobikannan heikkeneminen, tuntemattomat kemikaalikocktailit ja talojen sisäilmaongelma tiivistyvät kaikki vastustuskykyyn. Sen edellytys on luontaisten mekanismien tasapaino ja sen edellytys taas luonnon monimuotoisuus.

Tuemmeko monimuotoisuutta ja joustavuutta? Vai tuhoammeko tarpeellisia ja hyviä ja annamme vahvimmille tappaville pöpöille tilaa elää? Kenties pyrkiessämme hyvään tietämättömyyttämme tapamme osan haitallisista mikrobeista mutta luomme uusia ja entistä pahempia siinä samalla.

Mikrobitutkimus tullee olemaan kasvavan tärkeää niin ihmisen kuin maaperän, lajien ja koko luonnon hyvinvoinnin kannalta. Tutkimuksen tärkein anti, ymmärrys siitä mitä emme vielä tiedä, pitäisi valjastaa suurimittaiseksi ponnisteluksi luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.