Kaupan merkit ovat ryöstöä

Alkuun puolueellisuuslauseke – tuen Valiota ja kotimaisia tuotteita, mutten ole markkina-asiantuntija. Sitten asiaan.

Tässä lehdessä on arvosteltu kovasti kaupan merkkejä, tuottajahintoja ja kaupan halpuuttamista (vai halventamista?). Myös Valion tuottajahintaa kirotaan.

Ensimmäisenä, Valio käsittääkseni teki kauan sitten päätöksen, ettei se myy brändiään halpuutettavaksi kaupalle. Tämä on myös syy sille, ettei Lidl myy Valion tuotteita, vaan kopioi röyhkeästi siltä nimiä, kuten tukkijätkä (Valiolla Koskenlaskija) Pohjolan Meijerin tuotteena.

Monet muut meijerit tekivät kuitenkin toisin, ja alkoivat pakata tuotteitaan kauppojen nimiin. Myös lihatalot suostuivat kauppojen "merkkituotteiden" valmistajiksi lisämyyntiä tavoitellessaan.

Eivätpä varmasti käsittäneet, minkä vallan he kaupalle antoivatkaan. Kauan kehitetyt toimintatavat ja tuotekehitys sekä niiden mukaiset hyvät tuotteet myydään nykyään polkuhintaan kaupoille. Varmasti joillekin on ollut kyse yrityksen selviytymisestäkin.

Kivimaito varmisti ja varmistaa edelleen pienempien meijereiden maidonsaantia, mutta osa niistäkin myy maidot kauppojen merkeille. Arlaakin sillä tuetaan, vaikka se on seitsemän kertaa Valiota suurempi ja tuo ulkomaisena hyllyyn kaiken muun paitsi tuoremaidon.

Valiota jopa sakotettiin, kun se joutui kilpailemaan Arlan tappiolla tuomaa ruotsalaista maitoa vastaan (Arlan tuottaja – älä ota henkilökohtaisesti).

Pitäisikö elintarvikesektorin pitää kiinni omistaan, ja kieltäytyä myymästä kaupalle niiden merkein myyväksi kotimaista huipputavaraa bulkkina? Kaupalle ei tarvitse antaa kotimaista tuotetta polkuhintaan tuottajan kustannuksella myytäväksi.

Se, kuka kotimaisuudesta välittää, ostaa mieluiten oikeita tuottajamerkkejä. Lopuille on se ja sama, missä paketissa myydään ja mitä.

Tuokoon kauppa ulkomaista omiin tuotemerkkeihinsä, jos kehtaa. Minä en sitä osta, eikä moni muukaan, kenet tunnen.