Tuulivoima on mahdollisuus maanomistajalle

Tuulivoimapuiston kehittäminen on varsin monimuotoinen ja haastava hanke, jossa maanvuokrasopimuksella on erittäin tärkeä rooli. Joskus hyvän sopimuksen syntymiseen saattaa kulua jopa muutama kuukausi, kuten esitellyssä (MT 28.8.2011) Ypäjän-hankkeessamme, jossa maanomistajia on yli 150.

Maanvuokrasopimus on tuulivoimapuiston kehittämisen kulmakivi, niin maanomistajan kuin hankkeen kehittäjänkin kannalta. Itse asiassa maanvuokrasopimus asettaa raamit koko tuulivoimapuistoalueen kehittämiselle. Oikein laaditulla vuokrasopimuksella on myös tärkeä rooli hankkeen rahoittamisessa. Jos sopimus on huonosti laadittu, sisältää liikaa ”porsaanreikiä”, kysymysmerkkejä tai liian tiukkoja aikataulullisia vaatimuksia, hankkeen rahoitus voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta.

MTK:n sopimusmalli tarjoaa hyvän lähtökohdan maanvuokraneuvotteluille, ja siihen perehtyminen kannattaa.On ollut myös hienoa nähdä metsäammattilaisten, kuten paikallisten metsänhoitoyhdistysten asiantuntijarooli entistäkin parempien maanvuokrasopimusten laadinnassa. He ovat antaneet arvokkaan ja vahvan panoksen maanomistajien ja tuulivoimakehittäjien yhteisiin neuvotteluihin. Itse näen tuulivoimahankkeen sen vaikutuspiirissä sijaitsevien kaikkien maanomistajien yhteisenä asiana. Vuokraa ja korvauksia tulisi maksaa kaikille tuulivoimapuiston vaikutusalueella oleville maanomistajille.

Sopimusneuvottelut ovat prosessi, jolle pitää varata riittävästi aikaa, onhan kyse jopa kymmenien vuosien sitoutumisesta tuulivoimaan. Älä koskaan allekirjoita postitse tulleita vuokrasopimusehdotuksia, vaan pyydä yrityksen edustaja aina paikan päälle käymään.

Tuulivoimapuiston kehittäjälle pyritään usein asettamaan sopimusneuvotteluissa liiankin tiukkoja aikaraameja hankkeen kehittämiselle. Tosiasiassa hankekehittäjällä on vähintään yhtä suuri intressi kuin maanomistajallakin saada tuulivoimapuisto kehitettyä ja sijoittamalleen pääomalle mahdollisimman nopeasti vastinetta. Liian tiukaksi asetetut aikataululliset raamit eivät kuitenkaan ole hyväksi hankkeelle, sillä hankekehittäjä saattaa nähdä tämän riskinä, joka taas laskee alueen kiinnostavuutta ja myös maksettavan maanvuokran tasoa.

Ruotsista löytyy esimerkkejä, jossa tuulivoimapuiston kehittäminen on hankekehittäjästä riippumattomasta syystä kestänyt jopa yli kahdeksankin vuotta. Järkevät aikataululliset tavoitteet hankkeen kehittämiselle kuuluvat maanvuokrasopimusneuvotteluihin ne voidaan myös sisällyttää itse sopimukseen.

Maanomistajalla on aina oma näkemyksensä haluamastaan korvauksesta, jonka vastakauppana hän antaa sovituin ehdoin maa-alueensa osaksi kehitettävää tuulivoimapuistoa. Maanvuokrahinnan taso on suoraan verrannollinen potentiaalisen tuulivoima-alueen hyvyyteen ja potentiaaliin. Mitä paremmasta kokonaisuudesta on kyse, sitä enemmän on halua ja myös kykyä maksaa vuokraa. Tuulisuusarvio, hankkeen kokonaistaloudellisuuden arviointi ja hankkeen riskit ovat ne, jotka vaikuttavat maanvuokran määräytymiseen. Viime kädessä kuitenkin markkinat määräävät maanvuokratason.

Tuulivoima-alueiden maanvuokrahintoja koskevissa artikkeleissa nostetaan usein esille Ruotsin Suomea korkeammat vuokrahinnat. Ruotsin keskituulet mm. korkeilla vaara-alueilla ovat kuitenkin usein 1-2 m/s Suomen keskituulia korkeammat, joten sähköntuotantoa kertyy kymmeniä prosentteja suomalaista sisämaan tuulivoimapuistoa enemmän.

Hankekehittäjä kantaa poikkeuksetta kaiken tuulivoimapuiston kehittämiseen liittyvän taloudellisen riskin aina koko hankkeen ajan. Jo pelkästään luotettavien tuulimittausten toteuttaminen laajemmalla alueella maksaa satoja tuhansia euroja.

Myös hankekehittäjällä tulee olla ammattitaitoa, halua ja taloudelliset resurssit haastavan tuulivoimaprojektin läpiviemiseksi. Tuulivoima-tiedon jakaminen sitä tarvitseville on niin alan kattojärjestöjen kuin alan toimijoiden kuten hankekehittäjienkin vastuulla. Vain saumattomalla ja hyvällä yhteistyöllä Suomeen syntyy lähivuosina riittävästi uusiutuvaa energiaa.