Rapeat ja raikkaat rivit suoriksi – näitä salaatteja kannattaa kokeilla omalla kasvimaalla

Erilaiset salaatit hehkuvat vihreän ja violetin sävyissä. Kuva: Säde Aarlahti

Rucolaa eli sinappikaalia (Eruca sativa) kannattaa kylvää useaan otteeseen, jotta satoa riittää koko kesäksi. Harson tai verkon suojissa lehdet säilyvät turvassa tuholaisilta. 

Monet perinteisistä suosikki­lajikkeista ovat säilyneet viljelyssä vuosikymmenien tai -satojen ajan. Roomansalaatti ’Lobjoits Green Cos’ on tunnettu jo 1700-luvun lopulla. 

Salaatti itää parhaiten alle 20 asteen lämmössä, yli 24°C kylvölämpötiloja on syytä välttää. Jos kylvöjä tehdään hellepäivinä, voi tilannetta parantaa työskentelemällä illan viileinä tunteina. Kuva: Säde Aarlahti

Salaatin kylvö on kevään mielekkäimpiä puuhia. Tuskin maa on kuivunut muokkauskuntoon, kun viherpeukalot jo virittelevät kasvimaille ensimmäisiä salaattirivejä. Suikeat siemenet voi piilottaa riveihin heti, kun päivien lämpötila kiipeää viiden asteen paremmalle puolelle.

Tosin usein kylvöissä ei malta odottaa niinkään kauan. Tuttu lehtisalaatti on kasvimaan sinnikkäimpiä kasveja. Kotitarpeiksi tulevaa salaattia voi kylvää vähän liian kylmään maahan, vähän liian matalaan muokkaukseen tai varhain keväällä ruukkuihin ikkunalle. Yleensä tuloksena on riittävästi itänyt taimirivi, ja siitä syntyvä ilo. Myöhemmin myös rapeaa, vihreää satoa.

Salaatin nimikkovuonna voi kasvimaan salaattiviljelmään panostaa vähän enemmänkin, ja tutustua koko salaattilajien ja -lajikkeiden kirjoon. Salaattien ryhmään kuuluu paitsi mietoja lehti- ja keräsalaatteja, myös väkevän makuisia kaalikasveja, pinaatteja ja aasialaisia lehtivihanneksia. Yhdistävänä tekijänä toimivat rapeat, tuoreena syötävät lehdet.

Varsinainen salaatti ( Lactuca sativa) on tuhansia vuosia vanha viljelykasvi, jonka alkuperä on Välimeren seudulla. Vuosisatojen kuluessa salaatista on jalostettu lukematon määrä lajikkeita. Löyhiksi ruusukkeiksi kasvavat lehtisalaatit ovat näistä kaikkein nopeimpia ja vaivattomimpia. Niiden satoa saatetaan päästä keräämään jo 4-6 viikkoa kylvöstä. Vaihtelua lehtisalaatteihin saa valitsemalla mukaan punalehtisiä variantteja tai röyhelöisiä tammenlehtilajikkeita.

Helppoihin ja nopeakasvuisiin salaatteihin kuuluvat myös bataviasalaatit, kuten rakastetut ja satoisat ’Lollo Rossa’ ja ’Lollo Bianca’. Bataviasalaateiksi kutsutaan keräsalaatteja, jotka kasvavat lehtisalaatin tavoin tai muodostavat vain löyhän kerän.

Rooman- eli sidesalaatit, kuten ’Paris Island’ ja ’Lobjoits Green Cos’ sijoittuvat kasvuajaltaan ja -vaatimuksiltaan jonnekin lehti- ja keräsalaattien välimaastoon. Ne kasvattavat muita salaatteja pidemmät ja jäykemmät lehdet, joita joskus sidottiin kasvatuksen aikana suppuun, mistä jälkimmäinen nimitys.

Monet roomansalaateista sietävät melko hyvin kuivuutta ja lämpöä, joten ne sopivat hyvin kesän täydennyskylvöihin.

Perinteisistä salaateista vaativimpia ovat keräsalaatit (mm. ’Great Lakes’, ’Hilde II’, ’Merveille des Quatre Saisons’), jotka muodostavat kasvunsa aikana tiiviin lehtipallon. Suuren kerän kasvuun kuluu 8–10 viikkoa, joten keräsalaatit voidaan myös esikasvattaa, ja istuttaa ulos valmiina taimina.

Salaatit viihtyvät ravinteikkaassa ja kalkitussa (pH 6–7), multavassa maassa, joka pidättää riittävästi kosteutta. Kuivuus saa salaatin lehdet maistumaan kitkerältä, joten poutajaksoina salaattipenkkiä on hyvä kastella lähes päivittäin. Erityisen tärkeää kastelu on muutama viikko ennen sadonkorjuuta, jotta kasvi ei innostuisi kasvattamaan kukkavartta.

Salaattien kasvatus ja käyttö on lisääntynyt vuosi vuodelta, mutta niiden kulutus on meillä edelleen varsin maltillista moneen muuhun maahan verrattuna. Ne keventävät päivittäistä ruokavaliota ja tuovat ravintoon A- ja K-vitamiinia, kaliumia, foolihappoa sekä vastustuskykyä parantavia antioksidantteja.

Hiljalleen käyttöön ovat vakiintumassa myös väkevämmän makuiset salaatit, kuten rukola (sinappikaali, Eruca sativa), pinaattikiinankaali (paksoi, Brassica rapa subsp. chinensis), mangoldi ( Beta vulgaris var. cicla), endiivit ( Cichorium endivia) sekä aasialaiset lehtivihannekset kuten mitsuna ( Brassica rapa var. japonica). Pinaattia ( Spinacea oleracea) ja lamopinaattia ( Tetragonia tetragonoides) viljellään niin ikään aiempaa enemmän.

TEKSTI Ja kuvat: Säde Aarlahti