Elementoitiin sitä ennenkin

Lauri Palojärven kirjoitukseen (MT 21.3.) haluaisin esittää muutaman kommentin ja vielä selventävän kysymyksen.

Palojärvi harmitteli, ettei MT:n toimitus muista puu­rakentamisen kehittämisohjelman tuloksia vuosituhannen alusta.

Sinne vuosituhannen alkuun on viisitoista vuotta, ja miesmuisti on vastaavasti vain viisi vuotta.

Eipä ihme, etteivät tulokset ole pysyneet mielessä. Voisin lisätä, että vielä harvempi muistaa niiden 70- , 80- ja 90-luvuilla tehtyjen ohjelmien sisältöä.

Minulla saattaa olla näitä raportteja hyllyssä, ja voin vakuuttaa, että elementointi on ollut tunnussana, jonka nimiin on vannottu jo ainakin kuusikymmentä vuotta. Asiaa on tutkittu, työryhmiä on perustettu ja yleinen euforia on vallinnut.

Miksi kaikki on tehty turhaan, tai ehkei ihan turhaan vaan niukkavaikutteisesti? Oman tulkintani mukaan pääsyy on ollut itse kehitysohjelmissa.

Julkisen rahoituksen vuoksi on pitänyt saada aikaan loppuraportti toimenpide-ehdotuksineen.

Ehdotukset ovat yleensä olleet tyyppiä ”vaatii jatkotutkimuksia”.

Koskaan, siis ei koskaan ole ehdotettu mitään konkreettista. Tähän sortuu Palojärvikin puhumalla elementoinnin välttämättömyydestä.

Pitäisi rakentaa ”puuta taitavasti jalostavia elementtitehtaita”. Kuulostaa hyvältä. Ehdotankin Palojärvelle, että perustetaan tämän idean varaan tehdas, no ehkäpä virtuaali­tehdas investointi­kulujen pienentämiseksi.

Mitä tehtäisiin? Siis puuelementtejä. Minkälainen tila tarvittaisiin, minkälaiset koneet hankittaisiin, ja miten henkilökunta koulutettaisiin?

Konkretiaa lisäisi oleellisesti, mikäli Palojärvi mainitsisi yhdenkin sellaisen elementin, jota jo nyt ei riittävästi valmistettaisi, ja jolle kuitenkin löytyisi markkinoita Suomesta tai maailmalta.