Populismi on populismia, tarttuipa siihen turveäijä tai akatemiatutkija

Mielipide

19.5.202102:00

Kolumni

Jussi Martikainen

Vain parikymmentä vuotta sitten naapurin 15-vuotias poika pakkasi Ylä-Savossa teltan ja eväät ja lähti mopollaan turvesuolle Rautavaaralle. Matkaa kesätöihin nuorella konekuskilla oli 70 kilometriä. Rautavaaralta teltanpaikka löytyy helposti. Tienestin puolesta oli järkevämpää ajaa koneella suolla kuin mopolla työmatkaa.

Soiden penkominen on tuottanut suomalaisille paljon hyvää – ruokaa, energiaa ja hikistä työtä. Suon raivaamisesta pelloksi jaettiin mitaleja ja maksettiin 1950-luvulla vieläpä palkkiotakin.

Ruokaomavaraisuuteen oli matkaa ja 1800-luvun lopun nälkävuodet mielessä melko tuoreina. Niukkoja tutkimusvaroja uhrattiin syystäkin ruokaturvaan. Vastuullinen valtio patisti kansalaisiaan suonojitukseen.

Ajat muuttuvat. Tällä hetkellä paras tutkimustieto kertoo turpeenkäytön ja turvepeltojen olevan ongelma ilmastolle. EU:n päästökauppa ja energiaverot ajavat turvealaa vauhdilla alas. Tämä tarkoittaa taloudellista ja inhimillistä kriisiä alan yrityksille, työntekijöille ja alueille, joissa tuotanto sijaitsee.

Työ- ja elinkeinoministeriön turvetyöryhmä esitti hallituksen pari viikkoa sitten kokoontuneelle kehysriihelle nipun toimia, joilla kriisiä voitaisiin lievittää. Osan niistä riihi päätyi toteuttamaan.

Hallitus päätti 70 miljoonan euron tuesta turvealalle. Se ei ole kohtuuton, kun kriisi on halutun politiikan seurausta ja jos summan suhteuttaa siihen, mitä alalla tapahtuu.

Turvetyöryhmän raportin mukaan alan reilut 500 yritystä menettävät liikevoittoa ja omaisuuttaan noin 800 miljoonaa euroa. Alan 50 miljoonan euron voitto muuttuu 400 miljoonan euron tappioksi.

Yritysten mukana katoaa 2 500 työpaikkaa. Velkaa turveyrittäjälle jää keskimäärin 600 000 euroa ja alan kuljetusyrittäjälle 113 000 euroa.

Hallituksen 70 miljoonan euron tukipaketti kohdennetaan yritysten lisäksi niiden väen uudelleenkoulutukseen ja pieniin energialaitoksiin. Summia osannee jokainen suhteuttaa.

Kahden toisiinsa liittymättömän asian kärjistävää rinnastamista kutsutaan populismiksi. Se on helppoa ja houkuttavaa. Moni siihen välillä syyllistyy.

Populismi on silti populismia, tarttuipa siihen turveäijä tai akatemiatutkija. Olisi kiinnostavaa tietää, mistä turvealan kriisipaketin ja tutkimusrahoituksen leikkausten rinnastus sai alkunsa. Osansa siihen voi olla mediallakin.

"Hallitus antoi 70 miljoonaa turvealalle mutta aikoo leikata 35 miljoonaa tieteeltä", otsikoi riihianalyysinsä esimerkiksi Helsingin Sanomat (HS 5.5.).

Osa tiedeyhteisöä viritti ivakampanjan turvetukea kohtaan. Ivan kohde oli tiede- ja kulttuuriministeri ja kepupomo Annika Saarikko, mutta enemmän se loukkasi turpeen myötä taloutensa menettäviä.

Osana budjettikuria tehdyn leikkauksen jälkeenkin valtio rahoittaa tutkimusta vuosittain kahdella miljardilla eurolla. Turvealan maksamia veroja siihen ei jatkossa ole käytettävissä.

Suomen menestys riippuu huippututkimuksen lisäksi tiedon muuttamisesta tuotannoksi. Se vaatii osaavia "turveäijiä ja -muijia" monella alalla. Ja eniten niitä 15-vuotiaita tyttöjä ja poikia, jotka hakevat kesätyönsä vaikka mopolla naapurikunnan takaa.