Suomen vältettävä joutumista pelinappulaksi

Venäjän toiminta Ukrainan kriisin aikana ja Krimin haltuunotto on Suomessa saanut huomiota varsinkin uhkakuvien maalailun muodossa. Uhkakuvilla on ruokittu Venäjän pelkoa ja lääkkeeksi on tarjottu Naton tarjoamaa suojaa ainoana merkityksellisenä. Uhkakuvan ja pelon ilmapiirissä vähälle on jäänyt arviot siitä, mistä on kysymys.

Pelon ruokkimisella haettu julkisuus ja iltapäivälehtien menekinedistäminen ovat jättäneet varjoonsa eron Suomen ja Krimin välillä. Kuten Timo Vihavainen radiossa sanoi, Suomella ja Krimillä ei ole mitään yhteyttä.

Krimillä on Venäjälle tärkeä Sevastopolin sotilastukikohta, jonka Venäjä haluaa ympäristöineen turvata kaikissa olosuhteissa. Ukrainan ennestäänkin epävarma hallinto vaihtui kansannousun tuloksena Eurooppa-myönteisemmäksi ja näköpiiriin nousi Ukrainan mahdollinen EU:n jäsenyys tulevaisuudessa, joten Venäjällä oli tässä katsannossa viimeinen tilaisuus varmistaa Sevastopolin asema. Miten se tapahtui, on selvä osoitus siitä, että suunnitelmat oli luotu ja hiottu jo aikoja sitten.

Krim ja Ukraina ovat Putinille turvallisuuspolitiikan lisäksi myös Venäjän sisäistä valtapolitiikkaa, joka on pidemmällä tähtäimellä iso asia.

Putinin asema suosittuna johtajana on paljolti perustunut energianmyyntiin perustuvaan kansantuotteen kasvuun ja siitä syntyneeseen elintason nousuun, josta Suomikin on kaupan ja turismin kautta saanut osansa.

Yhdysvaltojen liuskekaasu on jo laskenut energian hintoja ja tulee vaihtoehdoksi Venäjän putkikaasulle, jonka vuoksi synkkenevät talousnäkymät eivät jatkossa enää mahdollista elintason nousuun perustuvan kannatuksen jatkumista.

Ottamalla Krimin haltuunsa, Venäjä saa vastaansa pakotteita, jotka heikentävät sen taloutta entisestään, eikä se tule Venäjälle yllätyksenä. Venäjän tulevaisuus on nähtävä siinä valossa, että Putin on kaiken tämän tietäen vaihtanut suosionlähteensä elintason noususta ulkoiseen uhkaan ja sulkemalla kriittisen median varmistaa propagandan läpimenon.

Natoa tarjotaan Suomelle ainoaksi turvatakuuksi Venäjän turvallisuusuhkaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että sopimuksia on rikottu lähimain yhtä monta, kuin on solmittukin. Siksi Suomen turvallisuuspolitiikan ydin tulee olla siinä, että Suomi, oli se Naton jäsen tai ei, aktiivisella politiikalla vahvistaa asemansa niin, että se kaikissa olosuhteissa välttää joutumisen pelinappulaksi. Kuluvalla hallituskaudella asemamme on EU:ssakin heikentynyt, kun Suomesta on tullut takuuksilla venettä keikuttava häirikkö ja omahyväinen päälle päsmäri.

Kaupankäynnin kohteeksi joutumalla Suomi häviää aina riippumatta olemassa olevista sopimuksista.