Tällainen on joulu vankilassa ‒ lapsuuden muistot ovat monille täynnä ahdistusta, turvattomuutta ja pelkoa

Kuusi koristellaan myös vankilassa.  Kuva: Kari Salonen

Kirkon penkeissä istuu nelisenkymmentä miestä; nuoria ja vanhoja, isä ja poika, sellikavereita ja vanhoja tuttuja eri osastoilta. Jotkut huikkaavat toisilleen tervehdyksen penkkirivien yli ja kysyvät kuulumiset.

Kirkon edessä seisoo suorana räikeästi koristeltu korkea muovikuusi. Ihan aidon näköinen, kirkossa suntion hommia toimittavan vangin koristelema, näkemyksensä mukaan.

Vankilapapin mielestä koristelu oli hieman yliampuva, mutta tärkeämpää on, että kirkkovieraat saavat ihailla itsekoristeltua kuusta.

Jouluaaton hartauden kutsuvieraat istuvat kirkon etuosassa. Kaksi piispaa, rikosseuraamuslaitoksen ja vankilan johtajistoa. Osalla on puolisotkin mukana – tästä on muodostunut jouluaaton tärkeä perinne.

Pastori avaa tilaisuuden. Lauletaan yhdessä tuttuja joululauluja, rukoillaan ja kuunnellaan musiikkiesitystä. Yksi vangeista lukee jouluevankeliumin jännittyneenä, piispat puhuvat lyhyesti ja lopuksi kirkkovieraat siunataan Herran siunauksella.

Vangit saatetaan takaisin selleihinsä, kutsuvieraat poistuvat vankilasta jatkamaan joulunviettoa kukin tavallaan.

Jouluun valmistaudutaan vankilassa loma-anomuksilla, joululounaalla, kuntoutusosastojen pikkujouluilla ja pastorin vetämillä Kauneimmilla joululauluilla.

Osa vangeista kirjoittaa kortteja läheisilleen, toiset tallentavat lapsilleen lukemansa joulusadun kirjastonohjaajan avustuksella.

Luetaan joulupostia, kortteja ja kirjeitä, kanttiinista voi ostaa kinkkua ja muita jouluruokia. Pastori jakaa suosittuja seinäkalentereita seuraavaksi vuodeksi. Päivän tunnussanoja on tarjolla myös.

Monelle vangille joulu vankilassa on jo itsessään perinne. Elinkautisvangit viettävät vuosia kiven sisällä vankilaa välillä vaihtaen. Suuri osa vangeista kuluttaa vuosia pätkissä pidempien ja lyhyempien tuomioiden vaihdellessa – siviilissä vietetyistä jouluista ei välttämättä ole jäänyt juurikaan muistikuvia.

Monelle lapsuudenkaan joulumuistot eivät ole mukavia, vaan niihin liittyy riitaa, väkivaltaa ja alkoholille altistuneista aikuisia. Joulumieli ei tuo mukanaan rauhan ja turvan tunnemuistoja vaan ahdistusta, turvattomuutta ja pelkoa.

Vankiloiden välillä joulunvietto vaihtelee, mutta tietty tosiasia raamittaa joulunajan olemista joka talossa: vankilassa et ole vapaa.

Suositussa joululaulussa lauletaan ”pääskööt vangit vankilastaan” ikään kuin ihanteena sellaisesta rauhan ja rakkauden maailmasta, jossa kenenkään ei tarvitsisi viettää aikaansa vankeudessa.

Paksujen muurien sisällä vankeus on konkreettista, mutta todellinen vapauden menetys tapahtuu mielensisäisesti. Kaikkein vaikein vankeus on kyvyttömyyttä kuvitella toisenlaisia mahdollisia elämänpolkuja, unelmoida täydemmästä elämästä, kokea tarkoitusta ja mielekkyyttä omalle olemiselleen.

Joulun sanoma vankeuteen on vapautus pelosta, häpeästä ja syyllisyydestä.

Kirjoittaja on vankilapastori.