Päättyykö seuraavankin hallituksen kausi sekoiluun? 70-luvulta tuttu malli voi olla ratkaisu Suomen ongelmiin

Sanna Marinin hallitus on loppukaudellaan toiminut kuin vähemmistöhallitus. 

Mielipide|Politiikka

1.3.202316:15

Kolumni

Niklas Holmberg

Spekulaatiot hallituspohjasta käyvät kuumina kun vaalipäivä lähestyy. Uusi mauste keskustelussa on vasemmistopuolueiden ennakkoilmoitus, että ne eivät mene perussuomalaisten kanssa samaan hallitukseen. Historia on kuitenkin osoittanut, että vaalipuheista huolimatta mikä tahansa hallituspohja on Suomessa mahdollinen. Ainoa ehto on, että sillä on yli sata kansanedustajaa takanaan. Ikävä kyllä, juuri enemmistöhallituksen vaatimus estää Suomen talouden isojen ongelmien ratkaisun.

Korkojen nousu on viimeistään tehnyt kaikille selväksi, että julkisia menoja on lähivuosina pienennettävä. Eikä kyse ole mistään pikkurahoista vaan isoista leikkauksista ja veronkiristyksistä, jotka tuntuvat kaikkialla. Käytössä ovat samat lääkkeet, joita kymmenen vuotta sitten innokkaasti annosteltiin kreikkalaisille. Yksikään hallituspohja ei pääse näin happamasta reseptistä sopuun. Ja vaikka pääsisikin, leikkauksia alettaisiin perua pian ensimmäisten somekohujen jälkeen. Siksi Suomeen tarvitaan vähemmistöhallitus.

Vähemmistöhallitus on hallinnut Suomessa viimeksi keväällä 1977. Kekkosen vallantäyteisten vuosien jälkeen sitä ei ole pidetty kelvollisena vaihtoehtona. Käytännössä nykyinen Sanna Marinin (sd.) hallitus on tukevasta enemmistöstään huolimatta toiminut jo pitkään kuin vähemmistöhallitus. Puolueet äänestävät miten huvittaa ja eduskunnassa etsitään joka asiaan sopivia enemmistöjä. Pitkälti samalla mallilla pyöri myös Alexander Stubbin (kok.) hallitus loppuaikoinaan. Pikkuasioista riideltiin ja isot asiat jäivät odottamaan parempia aikoja.

Oikeassa vähemmistöhallituksessa näitä ongelmia ei ole. Vaalit voittaneen puolueen johtajasta tulee pääministeri ja hän saa koota hallitukseensa haluamiaan henkilöitä. Eikä heidän tarvitse välttämättä olla edes oman puolueen politrukkeja. Sen jälkeen eduskuntaryhmät neuvottelevat talouden pelastusohjelmasta kunnes ratkaisu syntyy. Kaikkien kansanedustajien ei tarvitse sitä hyväksyä, riittää että joka puolueesta löytyy tarvittava määrä vastuunkantajia. Hallituksen tehtäväksi jää ohjelman toimeenpano. Malli on pitkälti sama kuin Nato-jäsenyyden kanssa.

Vähemmistöhallitus ei ole parlamentarismin periaatteen mukainen. Onko ideologisesti hajanainen enemmistöhallitus sen parlamentaarisempi, jos vastakkaisia mielipiteitä edustavat kansanedustajat pakotetaan äänestämään asioiden puolesta, joita he eivät oikeasti kannata? Jos hallituksella on vähemmistö, valta siirtyy eduskunnalle. Kansanedustajat saavat silloin äänestää omantuntonsa mukaan myös muissa kuin niin sanotuissa omantunnonkysymyksissä.

Vähemmistöhallitus voi tietysti kaatua koska tahansa. Toisaalta hallituksen kaataminen ei hyödytä mitään puoluetta, koska kaikki ovat samassa veneessä. Hallitus ei ole sidottu vuosia sitten neuvoteltuun hallitusohjelmaan, vaan kaikki voidaan maailman muuttuessa neuvotella uudestaan.

Vähemmistöhallitus kykenee myös parempaan EU-vaikuttamiseen. Asioista voidaan eduskunnassa sopia yhteinen Suomen näkemys, jota hallitus vie eteenpäin Brysselissä. Historiaan jäisi viime vuosilta liian tuttu tilanne, jossa maatalousministeri ja ympäristöministeri vievät EU:lle päinvastaista viestiä, eikä pääministeri ota kantaa koko asiaan.

Suurella todennäköisyydellä enemmistöhallitus syntyy myös tämän kevään vaalien jälkeen. Uusi hallitus aloittaa kautensa kunnianhimoisella ohjelmalla ja lopettaa sen äänestämällä omia esityksiään vastaan.