Uusiutuva energia voi johtaa kaaokseen

Erkki Raudaskoski kirjoitti tässä lehdessä (MT 30.8.) mieli­piteenään, että energian pien- ja suurtuottajien välillä on ristiriita ja että suurtuottajilla on asiassa yliote. Hän kirjoitti myös, että uusiutuvan energian lähteet ovat pieninä yksikköinä eri puolilla maata maan­viljelijöiden omistuksessa.

Olen pitkälti samaa mieltä hänen kanssaan, mutta kasvun sijasta kansantalous voi joutuakin kaaokseen.

Asetelma pienet lähteet ja suuret tuottajat johtaa väistämättä suureen energian raaka-­aineen kuljetustarpeeseen.

Nyt eräs energian suurtuottaja suunnittelee tuotanto­eläinten lannan käyttöä biokaasun tuotannon raaka-aineena. Sen suuriin biokaasulaitoksiin kuljetetaan lantaa keskimäärin kolmen­kymmenen kilometrin etäisyydeltä. Viljelijä maksaa rahdin ja lisäksi porttimaksun jokaisesta laitokselle jätetystä lantatonnista.

Biokaasutuksesta jäävän ravinteikkaan massan laitos myy lannoitteeksi, jonka kuljetuksen takaisin tilalle maksaa tietysti viljelijä.

Jos viljelijä haluaisi käyttää biokaasua vaikka kuivurinsa polttoaineena, hänen pitää ostaa kaasu ja kuljettaa se tilalleen. Jälleen on maatalous maksumiehenä.

Lanta aiheuttaa suuret ilmastopäästöt, ja siksi se pitää jotenkin käsitellä haitattomaan muotoon. Jos kaikki Suomen eläintiloilla syntyvä lanta jouduttaisiin käsittelemään edellä kuvatulla tavalla, se aiheuttaisi maataloudelle lähes kahden miljardin euron lisäkustannukset vuosittain.

Sen vaatima yli miljardin tonnikilometrin kuljetus­suorite lisäisi fossiilienergian käyttöä suunnilleen samalla määrällä kuin mitä lannasta saataisiin uusiutuvana energiana.

Kahden miljardin euron investoinnilla saataisiin jokaiselle varteenotettavalle tilalle oma biokaasulaitos, joiden tuottamalla kaasulla voitaisiin vähentää ilmastopäästöjä miljoonan hiilidioksiditonnin verran vuosittain. Lisäksi ne lisäisivät maatalouden tuloja.