Metsälahjavähennyksellä väärä osoite

Hallituksen yhtenä kärkihankkeena on metsätilojen koon kasvattaminen. Keinoksi on keksitty arkijärjellä vaikeasti ymmärrettävä ”metsälahjavähennys”.

Miten tilakoko siinä kasvaa, kun perheen sisällä palsta lahjoitetaan isältä pojalle tai äidiltä tyttärelle? Jos vielä käy niin, että perheen omistuksessa on useita palstoja ja halutaan olla lapsia kohtaan tasapuolisia, metsätilat sen kuin pirstoutuvat entistä pahemmin.

PTT:n metsänomistajakyselyn mukaan vain noin viisi prosenttia metsänomistajista suunnittelee luopuvansa metsäomistuksesta lahjoituksen kautta.

Näin pieneen porukkaan ei yhteiskunnan kannata tuhlata vähiä panoksiaan.

Saman tutkimuksen mukaan 19 prosenttia aikoo myydä metsänsä ja 20 prosenttia ei vielä tiedä, miten metsästään tulevaisuudessa luopuu. Tälle joukolle pitää löytää riittävä kannustin, jotta metsät tulisivat myyntiin heti.

Näin metsätaloutta ammattimaisesti harjoittavat saisivat edes tilaisuuden tilakokonsa kasvattamiseen, kun tiloja tulisi myyntiin aiempaa enemmän. Myös puun myyntimäärät lisääntyisivät, koska tilakaupat pitäisi jotenkin rahoittaa – useimmiten se tehdään juuri ostopalstalta puuta myymällä.

Metsien lahjoituksilla ei tätä puukauppaa käynnistävää vaikutusta välttämättä edes olisi – kuinka ”kehtaisi” ryhtyä myymään puuta, kun tilan on lahjana saanut?

Sopiva kannustus luopumiseen olisi metsätilan hankintameno-olettaman nosto kaksinkertaiseksi. Veroetu voisi olla taannoisen autojen romutuspalkkioiden tapaan voimassa vain niin kauan kuin siihen on varattu rahaa.

Veroetu ei lisäisi byrokratiaa toisin kuin suunniteltu lahjavähennys, jonka ehdoista eivät metsäammattilaisetkaan tunnu saavan tolkkua.

Usealle metsänomistajalle niin ominaisen jahkailun ”tehkööt sitten muut mun jälkeen juur niinku lystäävät” soisi loppuvan ja metsien tulevan aktiiviseen käyttöön.

Se on enemmän yhteiskunnan etu kuin muutaman metsäsijoittajan perheeseen kootun omaisuuden siirto lapsille ovelasti yhteiskunnan tukemana.

Suomusjärvi, Salo